Tämä tähtijoukko Terzan 7 on meistä n. 75.000 valovuoden päässä toisella puolen Linnunrataa ja tutkijoille mielenkiintoinen kohde. On todisteita siitä, että se on kuulunut Jousimiehen tähdistön kääpiögalaksiin, jonka Linnunrata on nielaissut ja paraikaa sulauttaa itseensä. Nämä rippeet ovat nyt osa omaa galaksiamme. Kuva: ESA Hubble.
Juuri sellaisissa äärimmäisissä hetkissä tulee ilmi, mitä me todella olemme. Avaruuden henkivallat voivat katsoa meitä ja meidän veljellistä yhteyttämme kaikessa hienoudessaan ja ylevyydessään ja sanoa epäröimättä: ”Jeesuksen me tunnemme ja Paavalinkin tiedämme, mutta keitä te olette?”
Miksi emme herätä näissä henkivalloissa minkäänlaista pelkoa? Miksi emme muodosta mitään uhkaa niiden intresseille, kun ne ovat näihin asti manipuloineet kokonaisia kansakuntia? On vain yksi asia, joka voi horjuttaa niitä pois radaltaan, yksi asia joka täydellistäisi sen tappion, jonka ne kärsivät ristillä – se tapahtuu, kun se sama viisaus, joka ilmeni ristin kautta, jälleen ilmenee lopullisessa ja täydellisessä muodossaan hänen ruumiinsa kautta, joka on seurakunta. Se on se sama viisaus, sama epäitsekkyys, se sama kuolemaan asti osoitettu jalomielisyys, joka ei, vaikka joutuu hitaasti ja julmasti tapetuksi, vastaa samalla mitalla. Me emme, kuten ei hänkään, astu alas ahdistuksemme ristiltä emmekä pakene sen uhkaa, vaikka kuinka piinattaisiin ja pilkattaisiin.
Tässä havainnollistuu Daavidin kuninkuus, joka on luonteeltaan hiljaisen nöyrää ja sallii elämänsä joutua toisten käyttöön mieluummin kuin ryhtyä johonkin sellaiseen, joka Jeesukselle olisi ollut mahdollista – kutsumaan paikalle legioonittain enkeleitä. Daavidin tavoin hänelläkin oli käytettävissään kaikki valta hoidella kiduttajansa pois päiviltä. Julmien ilkeyksien sataessa hänen niskaansa, joissa häntä vaadittiin tulemaan ristiltä alas – ”sinähän olet pelastanut muita, pelasta nyt itsesi!” – hän ei Daavidin tapaan voinut pelastaa itseään, sillä hän oli toisenlaisen valtakunnan kuningas.
Daavid huusi hämmästyneelle Saulille: Herra olkoon tuomarina meidän välillämme. Hän kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minä en sinuun koske. 1.Sam.24:13. Itsevarmuus, jota Daavid tuo tässä esiin, on enemmän kuin vain jotakin mahtailua. Siinä lausutaan julki sellainen tietämys Jumalasta ja sellainen luottamus hänen kaikkivaltiuteensa, että siinäkin tapauksessa, vaikka hän joutuisi Saulin uhriksi, hän ajatteli: käyköön niin. Hän ei voinut turvata itseään. Se olisi ollut ristiriidassa Kristuksen luonteenlaadun kanssa ja sen vuoksi myös Jumalan valtakunnan luonteen vastainen teko. Kuningas, joka olisi pelastanut itsensä, ei olisi voinut pelastaa meitä.
Miksi oikein haluamme olla niin kilpailuhenkisiä vanhurskauden ja ”Jumalan päämäärien” puolesta? Kuinka ovatkaan epäoikeudenmukaisia meidän oikeudenmukaisuuden puolesta käymämme painiottelut! Outoa kyllä, se on sellaista hengellisten asioiden puolesta käytyä taistelua, joka useasti vain paljastaa meidän todellisen luonteenlaatumme. Tarvitsisimme ennen kaikkea Daavidin luottamusta, että Jumala on täysin kykenevä viemään voittoon häntä koskevat tavoitteet ilman, että meidän täytyy tuoda lihan käsivartemme peliin. Saattaapa hyvinkin olla, että me jotka olemme odottaneet, että sielulliset uskonnolliset systeemit ja ihmisten epäoikeudenmukaiset hallinnot kaatuvat, olisimme menneet paljon pitemmälle kuin vain viitan liepeen leikkaamiseen. Voihan olla, että sitä varten olisi ilmaantunut heti ”profeetallinen sana”, jonka olisi voitu tulkita oikeuttavan meidän oma-aloitteiset toimemme. Älkäämme siis langetko siinä ratkaisevassa kokeessa, joka tulee kohdallemme odottamatta, kun olemme yhtäkkiä vapaita toimimaan omien toiveittemme mukaisesti ja niin kuin meistä näyttää hyvältä itseämme ajatellen.
Sellainen brutaali ja karkeaotteinen mies kuin Saul joutui tunnustamaan: Sinä olet minua vanhurskaampi… Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? 1.Sam.24:18,20 KR33. Jopa totuuden ja oikeudenmukaisuuden leppymättömät viholliset ovat pakotettuja tunnustamaan suuremman viisauden olemassaolon, senkin joka haastaa julki lausumattoman, mutta totena pidetyn periaatteen, jota koko maailma noudattaa: itsesuojeluvaiston hinnalla millä hyvänsä. Eikö tässä olekin kyseessä se vanhurskaus, joka ylittää fariseusten vaatimukset kirkkaasti? Se ei ole sitä vanhurskautta, jota pidetään voimassa täydellisten normien mukaan, vaan sitä, jonka korkeana hintana on oman elämän alttiiksi antaminen – mikä ainoastaan havainnollistaa Jumalan luonteenlaatua ja (viisaita) ominaisuuksia. (jatkuu)
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.
