Edward Waken: Walking in the Dark
Uusien tähtien hautomo NGC 2467, jossa uudet siniset tähdet saavat ympärillä olevan kaasun hehkumaan. Kuva: ESA Hubble.
Ollessani pieni poika vanhempamme veivät meidät retkelle Carlsbad’in luoliin Uuden Meksikon osavaltioon. Matkan aikana menimme kävellen syvälle luolastoon, jossa oli stalagmiitteja, stalaktiitteja ja muita kauniita muodostumia. Nämä erilaiset muodot oli valaistu niin hienosti, että suustani pääsi ”Vau!”
Erään pysähdyksen aikana opas pyysi meitä lapsia ottamaan saattavaa aikuista kädestä, sillä opas aikoi sammuttaa valot, jotta näkisimme, miltä pimeä luola näyttäisi luonnollisessa olotilassaan. Hitaasti ja yksitellen valot sammuivat ja olimme lopulta säkkipimeässä. Muutaman sekunnin kuluttua opas käski meidän nostaa vapaan kätemme aivan silmiemme eteen ja tutkia, näkyisikö sormen kynsistä mitään valonkajastusta… ei mitään paitsi mustaa pimeyttä. Siinä hetkessä aloin pelätä. En halunnut liikkua mihinkään suuntaan, koska väärä askel voisi saada minut kompastumaan tai peräti putoamaan suoraan kuolemaan. Kehoni jäykistyi paikalleen pelosta salaperäisen ja tuntemattoman ympäristön vuoksi. Olin kiitollinen, että sain pitää isääni kädestä.
Kun olen vaeltanut tätä elämäni matkaa, minulla on ollut toisenlaisia pimeitä ja mystisiä kokemuksia, joiden vuoksi olen ollut kiusauksessa jäykistyä pelosta läpitunkemattoman pimeyden keskellä. Olen kokenut erilaisia pimeitä ja mystisiä hetkiä elämässäni, kuten silloin, kun pojallani oli syntyessään epämuodostunut korva, kun esikoistyttäreni vammautui henkisesti saamansa rokotteen vuoksi, kun vaimoni joutui kamppailemaan rintasyövän kanssa tai kun läheinen ystäväni yritti pilata maineeni. Sellaisina pimeinä hetkinä olen ollut taipuvainen jäykistymään paikalleni, sillä en tajunnut, mitä tekisin seuraavaksi. Juuri sellaisina pimeinä hetkinä ihmiset, etenkin miehet, ovat taipuvaisia luovuttamaan ja pysähtymään pimeyden tähden, koska he eivät löydä mitään käsikirjaa, joka neuvoisi, kuinka toimia.
Jokin aika sitten eräs ystäväni kertoi, että hän oli juuttunut hengellisessä elämässään paikalleen, koska olosuhteet saivat hänen sisäisen maailmansa hallitsemattomaan myllerrykseen. Hänen reaktionsa kaikkeen hämmennykseen ja pimeyteen oli paikalleen jääminen. Hänestä tuntui, että mikäli hän ei liiku minnekään, hänen sisäinen myllerryksensä asettuisi aloilleen eikä syntyisi enempää vahinkoa. Hänen päätöksensä olla liikkumatta johti siihen, että hänen hengellinen elämänvoimansa kuihtui nopeasti, kun hän päätti eristäytyä sen sijasta, että olisi heittäytynyt tuntemattomaan.
Juuri näissä elämän pimeissä käänteissä meidän täytyy mennä eteenpäin, vaikka meitä houkutteleekin paikalleen jääminen. Pimeässä eteneminen on aina riskialtista, mutta eteneminen on kuitenkin jumalinen ratkaisu. Kun pidämme kiinni Jumalan kädestä ja menemme eteenpäin pimeässä, valoa alkaa lopulta häämöttää kokemuksemme keskelle, ja opimme, että hämmennyksen keskelläkin on eteneminen kuitenkin ainoa vaihtoehto. Paikoilleen jääminen ja liikkumatta oleminen merkitsee, että emme pääse koskaan ulos ja siellä eristyksissä kuolemme vääjäämättä.
Pimeässä eteneminen on yksi niistä asioista, joita sana meille opettaa. Tässäkin tapauksessa sana kehottaa aina rakastamaan muita sen sijasta, että eristäytyisimme omaan pimeyteemme. Jeesus opetti meille tätä, kun hän joutui menemään oman pimeytensä läpi, jossa hänet kavallettiin, jossa häntä väärin syytettiin oikeudessa kuin rikollista, jossa häntä lyötiin ja ristiinnaulittiin. Hän etsi tietä ulos (Matt.26:34-44), mutta päätti kuitenkin seurata Isän tahtoa ja rakastaa muita pimeyden keskelläkin. Kuinka Jeesus osoitti rakkautta tässä pimeässä luolassa? Hän pyysi seuraajiaan rukoilemaan kanssaan puutarhassa, hän paransi Malkoksen korvan, kun se oli leikattu irti, hän loi katseen Pietariin, kun tämä kielsi hänet, hän todisti rosvolle ristillä ja hän lohdutti äitiään vielä kuoleman kielissäkin. Jeesus ei jäänyt paikalleen ja eristäytynyt pimeytensä keskelläkään.
Jumalan ihmisiä tietenkin houkuttelee jäädä paikoilleen aina, kun tulee vastaan jokin pimeä vaihe elämässä, mutta he päättävät kuitenkin seurata Isän johdatusta. Jumalan ihmiset yrittävät jatkuvasti johtaa muita Jeesuksen luo sen sijasta, että yrittäisivät varmistella omaa turvallisuuttaan. Jumalan ihmiset menevät eteenpäin pimeässäkin.
Ed Waken
Copyright © Edward Waken 2014. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: Thoughts Out There by Ed
