Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Matt.6:8.
Ne, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät tasan tarkkaan, että minä en pidä siitä laajalle levinneestä tavasta, jossa rukoileminen hoidetaan sanomalla ”Herra tietää sinun asiasi” tai ”Nosta kätesi ja Herra näkee…” – Minusta siinä mennään jopa taikauskon alueelle. Itse asiassa tuo lähinnä helluntailaisten kehittämä rukoilemisen laji on ovela tapa välttää rukoilemista. Siinä vähän epäsuorasti sanotaan, että rukoukseksi riittää jokin ele. Se on eräänlainen ristinmerkin tekemistä vastaava ele, jota ei heti tunnista uskonnolliseksi muotokieleksi.
Meidän tulee siis ymmärtää, että rukouksen funktio ei ole jonkin asian saattaminen Jumalan tietoon – hänhän tietää kaiken joka tapauksessa. Rukouksen tehtävä on ennemminkin siinä, että mekin tulemme tietoisiksi asioista ja osallistumme jonkin asiantilan korjaamiseen rakkaudellisin toimenpitein. Rakkaus on myötätuntoa, vuorovaikutusta, osallistumista toisten taakkojen kantamiseen, työtä ja vaivannäköä ja palvelemista, suremista surevien kanssa, iloitsemista iloitsevien kanssa. Rukous on elämän jakamista toisten kanssa ja osallistumista toisten elämään. Eihän siinä ole mitään osallistumisen mahdollisuutta, jos joku pastori lavalta toteaa, että nyt sisareni tai veljeni asia on nähty ja kuultu taivaassa, kun veli tai sisar nosti kätensä merkiksi. Miten kummassa tuollainen uskonnollinen pölhökulttuuri on päässyt pesiytymään seurakuntaan?
Rohkaisen siis sinua rukoilemaan ja toimimaan esirukouksen jalossa työssä sisarten ja veljien (ja kaikkien ihmisten) hyväksi ihan aidosti ja oikeasti. Rukoilemisen lajeja on monia, mutta valtaosa siitä on sanallista puhetta Jumalalle, joskin se voi olla myös kielillä puhumista (puhetta, jota emme itse ymmärrä). Paastossa sitten otetaan käyttöön muitakin keinoja kuin sanat. Kun Jeesus antoi ohjeita rukoilemisesta, hän antoi myös Isä meidän -rukouksen malliksi. Ja ihmiset ovatkin ottaneet sen malliksi vähän liiankin kirjaimellisesti. On unohdettu täysin, mitä Jeesus puhui Isä meidän -rukouksen johdannoksi. Hän käski mennä kammioon ja rukoilemaan salassa (Matt.6:6). Isä meidän rukous on annettu malliksi kammiorukouksia varten – ei niinkään julkisia tilaisuuksia varten. Meidän rukouselämämme on tarkoitettu toteutumaan salassa ja yksityisesti ja mielellään vain 10% siitä saisi olla julkista. Vähän tulee sellainen olo, että suhde lienee yleisesti tänä päivänä päinvastainen.
Haluan siis rohkaista ja kehottaa ennen kaikkea rukoilemaan yksityisesti toisten puolesta ja näkemään siinä vaivaa niin kuin missä tahansa palvelutyössä ja tekemään esirukoustyötä niin kuin Herralle eikä niin kuin ihmisille. Jumala näkee sen ja vastaa rukouksiin – ja palkitsee myös rukoilijan.
Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Luuk.18:7.
