Väärä kysymys

 Ross Rohde: It’s the Wrong Question

Tämä värikäs näky löytyy Orionin sumun laidalta, jota Hubble on onnistunut kuvaamaan tarkemmin kuin koskaan. Kuva: ESA Hubble.

Olen suoraan sanoen aika onneton siitä huonosta keskustelun tasosta, joka on valloillaan kristillisyyden keskellä länsimaissa. Tämä keskustelun surkeus on peräisin ajattelutavan keskinkertaisuudesta. Haluan kertoa tästä esimerkin.

Onko se seurakunta, jonka me tunnemme ja jota usein kutsutaan laitostuneeksi kirkoksi (en kyllä itse erityisemmin pidä tästä termistä, sillä kotiseurakuntaliikkeen ihmiset käyttävät sitä yleisesti halventavassa mielessä. Sitä käytetään leimakirveenä eikä pelkästään kuvaavana käsitteenä) hajaannuksen tilassa ja ongelmallinen, vai onko se Kristuksen morsian, jota tulee kunnioittaa ja rakastaa? Kysymys ei ole vähäpätöinen ja merkityksetön. Loppujen lopuksihan, jos laitoskirkko on hajaannuksen tilassa ja ongelmallinen, tilanne pitää kohdata, puhua auki ja muuttaa. Toisaalta, jos on kyseessä Kristuksen morsian, silloinhan meidän, jotka olemme kristittyjä tämän viitekehyksen ulkopuolella, pitäisi rakastaa ja kunnioittaa sitä. Molemmat siis vaativat asianmukaista toimintaa. Kumpi se siis on: ongelma vai rakas morsian? – Taitaa olla väärä kysymys.

Kysymyksen asettelusta on olemassa yleisesti kaksi tärkeää periaatetta, jotka meidän tulee ymmärtää, mikäli haluamme joskus päästä asian ytimeen. Periaate 1: Et saa koskaan vastausta kysymykseen, jota et kysy. Periaate 2: Et saa koskaan oikeaa vastausta väärään kysymykseen. Tässä tapauksessa kysymykseni on kysymisen arvoinen (siihen on hankittava vastaus), mutta kyseessä siis on väärä kysymys. Tiedän, että tämä ei kuulosta kauhean järkevältä, mutta yrittäkää kestää. Tämä kysymys täytyy kysyä (kysymys on aiheellinen). Mutta se kysytään niin kehnolla tavalla, että emme koskaan löydä vastauksia, joita etsimme, jos jatkamme kysymistä tällä tavalla (siinä mielessä kysymys on väärä).

Ongelma johtuu paljolti huonosta kysymyksen asettelusta, joka puolestaan johtuu ajattelutavan puutteista, joka taas voi johtaa huonoon toimintaan. Kysymys on muotoiltu joko-tai-asetelmaksi. Onko tuo tai tämä tosi? Sellaista ajattelua kutsutaan dualismiksi tai vastakkainasetteluksi. Tällainen ajattelu johtaa siihen, että jokin on joko tätä tai tuota, mustaa tai valkoista, hyvää tai pahaa. Se voi olla hyödyllinen menetelmä, jos käsittelemme fyysisiä asioita, kemiaa tai biologiaa. Mutta kun käsittelemme toisenlaisia tilanteita, kuten inhimillistä käyttäytymistä tai hengellisiä asioita, tällainen ajattelutapa muodostaa valtavan ongelman. Ihmisryhmän jäsenet harvoin käyttäytyvät vain yhdellä tavalla. Paljon todennäköisemmin he reagoivat monenlaisilla erilaisilla tavoilla, jotka heijastavat heidän arvojaan, kulttuuriaan, kokemuksiaan tai tiettyä tilannetta. Se mikä innoittaa yhtä ihmistä rukoilemaan, saa toisen ihmisen kyyristelemään pelosta. Yksi voi tehdä jonkin teon jaloista motiiveista. Joku toinen voi käyttäytyä aivan samalla tavalla, mutta huonoista vaikuttimista ja pahoista aikeista.

Kun ollaan tekemisissä ”laitostuneen kirkon” toiminnan kanssa, käsittelemme tosiasiassa suuren ihmisjoukon asioita – ja Jumalan. Ihmiset eivät tavallisesti toimi samalla tavalla samoissa tilanteissa eikä niin tee Jumalakaan. Niin, tiedän kyllä, että Jumala ei muutu, hänen luonaan ei valo vaihdu varjoksi (Jaak.1:17). Mutta Jumala tekee päätöksiä myös olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi murha ja aviorikos ovat molemmat Jumalan lakia vastaan ja ansaitsevat kuolemanrangaistuksen Vanhan testamentin perusteella. Mutta Jumala antoi molemmat anteeksi kuningas Daavidille eikä vaatinut hänen henkeään.

Joten sen sijasta, että kysyisimme, onko laitostunut kirkko hyvä vai huono, ansaitseeko se remontin vai rakkautta, meidän tulisi kysyä, kuinka Jumala haluaa meidän suhtautuvan järjestelmään, joka on epäraamatullinen ja aiheuttaa vakavia ongelmia, vaikka onkin täynnä ihmisiä, joita Jumala rakastaa, ja on järjestelmä, jota Jumala kuitenkin edelleen käyttää ja siunaakin sitä sen ongelmista huolimatta. Tällainen kysymyksenasettelu on paljon mutkikkaampi, mutta koska se on muotoiltu inhimillisten realiteettien ja Jumalan toiminnan mukaiseksi, se johtaa parempaan ja paljon hienovaraisempaan toimintaan.

Haluan siis sanoa asian suoraan. Se seurakunta tai kirkko, jonka olemme aina tunteneet, on rakenteiltaan epäraamatullinen ja jopa Raamatun vastainen. Siitä aiheutuu ihmisille ja Jumalan valtakunnan asialle vakavia ongelmia. Näitä ongelmia tulisi käsitellä … armollisesti.

Samalla laitoskirkko on Kristuksen morsian. Kristus rakastaa sitä yhä ja niin minunkin pitäisi. Hän käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa ja minunkin pitäisi olla valmis toimimaan sen rinnalla, ehkä jopa sen sisäpuolella, jos Jumala niin haluaa. Minun tulee tajuta, että eri ihmiset tämän laitostuneen seurakunnan piirissä toimivat tietyllä tavalla ja heillä on jalot aikomukset, kun taas jotkut toimivat siellä vääristä vaikutteista. Tarvitsen siis Jumalan antamaa arvostelukykyä tietääkseni, kuinka suhtaudun heihin tai suhtaudunko mitenkään. Ovatko kaikki pastorit, papit, kirkkoherrat ja piispat vallanhimoisia nilkkejä (engl. control freaks), joilla on katalat aikeet? Tuskinpa. Ovatko jotkut sellaisia? Jep. Voiko Jumala yhä kutsua ihmisiä laitoskirkon virkoihin? Voi. Niinpä minun tulee osata kohdella ihmisiä hienovaraisesti ja kaikella ymmärtäväisyydellä, kun käsittelen asioita, eikä maalata kaikkea liian karkein vedoin. Kaikesta huolimatta meidän täytyisi käsitellä niitä ongelmia, jotka johtuvat Kristuksen morsiamen piirissä käytössä olevasta laitostuneesta johtamismallista, ja tehdä se rehellisesti, selkeästi, armollisesti ja terveen arvostelukyvyn mukaan.

Saan aika tavalla vastaani arvostelua niistä asioista, joita käsittelin kirjassani Viral Jesus, ei välttämättä sen takia, miten käsittelin niitä, vaan koska ylipäätään otin asioita puheeksi. Vaikka se ei aina tunnu mukavalta, olen rohkaistunut siitä, että useimmat kritisoijat ovat suutuksissaan pelkästään siksi, että nostin asioita pöydälle, tai että he päätyvät erilaisiin johtopäätöksiin kuin minä, mutta ei suinkaan sen takia, että olisin tehnyt sen tylyllä tavalla. Ja nekin, jotka ajattelevat, että nostin asioita esiin ilkeyttäni (heitäkin on muutamia), luulevat niin, koska ovat näkevinään sisimmässäni aikomuksia, joita siellä ei ole.

Poimi tästä yksi kysymys ja vastaa siihen:

• Uskotko, että kysymme joskus hyviä kysymyksiä sellaisella tavalla, että ne johtavat vääriin vastauksiin?
• Oletko sitä mieltä, että meidän pitäisi olla vihaisia laitostuneille seurakunnille ja niiden jäsenille siksi, että heidän keskuudessaan esiintyy ongelmia? Haluaisitko, että sinua kohdellaan samoin? Uskotko, että sinun teologiasi ja käytöksesi edustavat absoluuttista täydellisyyttä ja ovat kaiken ojentamisen yläpuolella?
• Uskotko, että meidän pitäisi välttää kaikkea veljeilyä niiden kanssa, joiden kanssa käsityksemme menevät ristiin suhteessa uskoon ja seurakuntaoppiin?
• Uskotko, että jokaisen eroavaisuuden tähden kannattaa keskustella ja väitellä?

Ross Rohde

Copyright © 2014 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.