Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen… 2.Tim.2:23-24.
Jostain syystä juuri seurakunnissa käydään nykyään paljon ”typeriä ja asiattomia väittelyitä”. Sielunvihollinen tietää, kuinka vahingollista ja turmiollista se on, ja yllyttää uskovia. Alkuun jokin tällainen yllyke voi vaikuttaa viattomalta keskustelun avaukselta, jopa hyödyllisen opetuksen jakamiselta. Mutta se kehittyy pian kuumentuneeksi kilpailuksi siitä, kuka on oikeassa. Lopulta sellainen kuumentunut ”keskustelu” syö pois veljellisen rakkauden hengen. Seuraavalla kerralla ei enää keskustella, vaan sanellaan. Ja sitä seuraavalla kerralla puukotetaan heti. Harkitsematon sana on kuin miekanpisto (Sananl.12:18).
Kun mietin syntyjä syviä ja sitäkin, miksi erosin helluntaiseurakunnasta (1987), voisin sanoa yksinkertaisesti: ”siksi, että en halua riidellä”. Nyt kun voin jo katsoa asioita kaukaa ja verrata niitä joihinkin tilanteisiin, joita kuulen sivusta muiden henkilöiden kokemana, voin sanoa, että aivan kummallinen riidan haastaminen on menossa edelleen koko ajan ja vain pahenee. Se on jotensakin käsittämätöntä. Tuollaisen paremmuuskilpailun keskellä saattaisi hyvinkin kuulla tuon klassisen kysymyksen: ”Milloin oikein lakkaat lyömästä vaimoasi?” Se ei kauheasti hämmästyttäisi. Epäluulon ja kyräilyn kylvö on tuottanut myrkyllistä satoa. Se on hyvin surullista, sillä juuri keskenämme riitelemällä todistamme, että emme rakasta toisiamme. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. Joh.13:35.
Niinpä haluan rohkaista sinua, joka luet tätä: hankkiudu eroon riitapukareista. Vetäydy pois ihmisistä, joilla on kiivas halu väitellä. Älä seurustele aktiivisesti kenenkään kanssa, jonka vahvat mielipiteet ovat kuin neljän tuuman nauloja – et kai halua kulkea naula päässä? Sinun päähäsi ne niitä naulojaan iskevät kuitenkin. Olen elämäni aikana kohdannut useita tällaisia naulapyssymiehiä. Heidän mielestään sananjulistajan virka on olla lännensankari, joka ampuu ensin ja kysyy sitten – siis he niittaavat aina muita nopeammin totuuden naulat kaikkien lainsuojattomien silmien väliin…
Rohkaisen siis: ole rauhan asialla, elä sovinnossa itsesi ja ihmisten kanssa, sikäli kuin se sinusta riippuu. Riitapukareita on paljon ja heille ei kannata tehdä mitään. Heistä pitää vain vetäytyä kauemmaksi. Kun et sekaannu heidän kilpailuhenkeensä, et paini heidän kanssaan etkä sotkeudu mihinkään heidän keittämäänsä soppaan, saat elää rauhassa ja palvella Herraa tyytyväisenä.
Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 2.Kor.13:11.
