Francis Frangipane: Becoming a People of Mercy
Koko elämänsä ajan Jeesus kohdisti huomiotaan niihin, joita muut syrjivät. Hän rakasti hylkiöitä, niitä joita halveksittiin, pilkattiin ja suljettiin yhteisön ulkopuolelle. Myös hänen tapansa syödä yhdessä tunnettujen pahiksien kanssa loukkasi fariseuksia, jotka hyökkäsivät Jeesuksen opetuslapsia vastaan kysymällä: Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa! Matt.9:11.
Kun Jeesus kuuli heidän kysymyksensä, hän vastasi: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä. Matt.9:12-13.
Jeesus siis kehotti uskonnollisia fariseuksia oppimaan, mitä heidän taivaallinen Isänsä tarkoitti, kun hän sanoi: ”Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja”. Tänäkin päivänä monet ovat uskonnollisia olematta armahtavaisia. Tällainen myötätuntoisuus oli alkuperäisen kreikan sanan mukaan ’syvää sydämen heltymistä’. Se oli tunnetta, jota ei ollut helppo sivuuttaa.
Ymmärräthän, että uskonto ilman rakkautta on Jumalalle kauhistus. Seurakunnan tulee oppia, että Jumala haluaa meiltä rakkautta ja myötätuntoa eikä vain pitäytymistä rituaaleihin ja uhrimenoihin.
Onhan sekin oikein, että meidän tulee olla huolissaan kansakuntamme syntielämästä. Mutta pitää myös muistaa, että kaikki kansat ovat syntisiä. Kaikissa yhteiskunnissa on kausia, jolloin mennään moraalista alamäkeä ja voidaan hengellisesti huonosti. Näistä jaksoista voi kuitenkin tulla käännekohtia, jos sellaisina ahdingon aikoina johtajat ja esirukoilijat osaavat kääntyä Herran puoleen ja anoa armoa. Sillä tavalla Kristuksen esimerkin mukainen rukous tuo sovitusta keskelle tuhoa.
Armoa, ei vihaa
Seurakuntaa ei luotu toteuttamaan Jumalan vihaa, vaan tekemään hänen armonsa täydelliseksi. Tosi rukous nousee rakkauden pohjalta ja toimii keskellä syntiä ja hätää. Se ei tule tuomitsemaan, vaan peittämään synnit.
Jeesus sanoi, että hänen Isänsä huoneen pitäisi olla ’kaikille kansoille rukouksen huone’ (Mark.11:17). Mietipä syvällisemmin näitä sanoja, jotka tarkoittavat ’rukoilemista kaikkien kansojen puolesta’. Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan niiden puolesta, jotka vainoavat heitä tai kohtelevat heitä kaltoin (Matt.5.44). Kun Job rukoili ystäviensä puolesta (Job 42:10), Jumala käänsi hänen kohtalonsa täydellisesti. Meidän on määrä rukoilla Jerusalemin rauhan puolesta (Ps.122.6) ja rukoilla myös toinen toistemme puolesta, että parantuisimme (Jaak.5:16). Paavali kirjoitti, että Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan (1.Tim.2:4). Sen vuoksi hän kehotti ’anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta’ (1.Tim.2:1-2).
Meidän kutsumuksemme muodostuu olennaisesti siitä, että rukoilemme niiden puolesta, jotka ovat vaikeuksissa, synnin vallassa, sairaita ja Jumalan avun tarpeessa. (jatkuu)
Francis Frangipane
Copyright © 2013 Francis Frangipane. Tämä artikkeli on suomennettu Francis Frangipanen kirjasta The Power of One Christlike Life, jonka on julkaissut www.arrowbookstore.com.