 |
| ”DDO 190” on epäsäännöllisen muotoinen kääpiögalaksi. Se sijaitsee 9 miljoonan valovuoden päässä. Herra, sinun taivaasi on täynnä salaisuuksia. Kuva NASA |
Olen aiemmin kirjoittanut sarjaa ”Kutsu hedelmän kantamiseen” (ks. arkisto) ja tämä kirjoitus voisi olla siitä osa 6. Oman kutsumuksen löytäminen on tärkeä asia, mutta on tärkeää myös ymmärtää, mikä on kristityn elämässä yhteistä kaikkien kanssa – yleiseen pappeuteen kuuluvaa.
Jos ajattelemme Uuden testamentin mainitsemia hengellisen työn virkoja, muistamme ne toivottavasti unissammekin: apostoli, profeetta, evankelista, paimen ja opettaja (Ef.4.11). Nämä ovat enimmäkseen sananjulistusvirkoja. Voimme lisätä luetteloon diakonit (seurakuntapalvelijat), joiden työ liittyy laupeuden harjoittamiseen – he keskittyvät siis sosiaaliseen työhön.
Näiden henkilöiden tehtävät ovat määriteltävissä toimenkuvan mukaan. Jos ajattelemme nykyajan pappeja vaikkapa luterilaisessa kirkossa, heidän ajastaan vain murto-osa menee sananjulistamiseen – heidän aikansa kuluu (vauvojen) kastamisessa, parien vihkimisessä ja kuolleiden hautaamisessa. Siis toimissa, joita Jeesus ei koskaan kehottanut opetuslapsiaan suorittamaan.
Uuden testamentin hengelliset virat eivät juurikaan vastaa tämän päivän virkapapiston toimenkuvia. Suoria yhtymäkohtia voidaan nähdä enemmän vapaiden suuntien käytännössä, missä esimerkiksi evankelistan tehtävä on jokseenkin raamatullisen mallin mukainen, samoin vanhimman rooli paimenena. Sen sijaan apostolin kutsumusta on vaikea tunnistaa länsimaisessa kristillisyydessä ja profeetan virka on täysin pyyhitty kartalta. (En tarkoita profeetalla tässä yhteydessä henkilöä, jolla on profetoimisen lahja.) Apostoli-sanaa käytetään jossain päin, mutta epäilen, että kyseessä on kirkkokunnallinen virkanimitys enemmänkin kuin todellinen apostolin armoitus. – En silti kiistä, ettei aitoja apostoleita ja profeettoja esiintyisi tänäkin aikana. Kysymys on enemmänkin siitä, tunnistammeko heidät.
Yleinen pappeus
Kun mietin yleistä pappeutta, löydän siihen etsimättä kolme osatekijää: 1) Kristuksen todistajana oleminen 2) suolana ja valona vaikuttaminen ja 3) sovituksen sanoman esilläpitäminen. Joku voi löytää muitakin ja eritellä tätä ilmiötä toisinkin – olkoon vapaus siihen – mutta syvennyn nyt lyhyesti näihin kolmeen.
Kristuksen todistajana. Jokainen uskova on kutsuttu olemaan Kristuksen todistaja. Todistamisella en tarkoita puhumista. Se voi olla puhumista ja jopa puheiden pitämistäkin. Mutta enimmäkseen on kysymys siitä, mistä apostoli Pietari puhui: pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. 1.Piet.3:15. On hetkiä, jolloin on saatava suunsa auki ja annettava omakohtainen todistus uskostaan arjen keskellä. Jos emme uskalla näyttää väriä uskottomien keskellä, meitä uhkaa tuomio: Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa. Mark.8:38.
Todistajana oleminen on myös jotakin, jota ei tarvitse tietoisesti saada aikaan. Erilaiset teot, ihmisten kohtaamiset ja elämänkokemukset tallentuvat muistiin ja painuvat sielun syvyyksiin – niin itsellemme kuin kohtaamillemme ihmisille. Me kannamme muistoja mukanamme ja kerran, kun saavumme perille, viemme erilaista ”todistusaineistoa” mukanamme. Voimme kuvitella, että kun joudumme Kristuksen tuomioistuimen eteen, saamme nähdä videolta elämämme tapahtumia ja niitä voidaan käyttää todisteena meitä vastaan. Luulen, että näin tapahtuu erityisesti, kun olemme tehneet jotakin väärin emmekä ole osanneet sitä katua tai tehdä parannusta, vaan olemme paaduttaneet itsemme. Emme pääse elämämme tekoja pakoon kuin kahta tietä: veren alle tai tuomion alle.
Olen automaattisesti Kristuksen todistaja. Jos minut kutsutaan todistamaan. taivaalliselle jättinäytölle vaan ilmestyy elämäni tapahtumia. Seison vain ja katselen. Kristus voi käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa, minä en päätä siitä. Mutta on tärkeätä, että videon päällä lukee ”Simo koki tämän vuonna 2012” tms. – Toivottavasti saat jonkun kuvan siitä, mitä haluan sanoa.
Jouduin hiljattain kokemaan jotakin vaikeata ja olin vähällä katkeroitua. Minua auttoi paljon, kun saatoin ajatella asiaa tuolta kannalta. Sanoin itsekseni: ”Olen kerännyt todistuaineistoa ja vien sen Kristuksen tuomioistuimeen. Jos Herra tarvitsee sitä, hän käyttäköön. Omasta puolestani hyväksyn, jos hän tuhoaa keräämäni aineiston.”
Luulen kuitenkin, että tuomio Kristuksen tuomioistuimessa tulee olemaan enemmän yleisluontoinen kuin yksittäisiä tekoja koskeva. Paavali selittää tätä: aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. 1.Kor.3:13-15.
Kristuksen todistajana oleminen tulee joka tapauksessa ulottumaan tämän elämän tuolle puolen.
Suolana ja valona. Jeesus sanoi: Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Matt.5:13-16.
Suolana oleminen viittaa kristityn moraaliin. Valitettavasti nykyään tämä osa elämäämme uhkaa jäädä kesannolle. Kristillisyytemme on niin vesitettyä, että kaikki käy: aviorikokset rehottavat, abortista on tullut laillistettu murha, materialismi kukoistaa, väkivalta on tavallista myös seurakunnissa – henkinen väkivalta, jonka käyttövoimana on erilainen ja alati uusiutuva uskonkiihko. Maamme on täynnä uskonnon uhreja. Sudet ovat vallanneet seurakunnan ja raadeltuja lampaita nilkuttaa joka puolella.
Valona oleminen vaatii lampun kunnossapitoa ja päivittäistä hengellisen elämän ylläpitoa. Jokaisella tulisi olla oma ja yksityinen hartauselämänsä, johon kuuluu Raamatun lukemista ja rukousta. Näitä ei voi kokonaan korvata osallistumalla seurakunnan kokouksiin, vaikka sekin voi olla hyödyllistä. Olen ollut huomaavinani, että kiireinen elämänrytmi ja ”yhteisöllisyyden” väärä korostaminen on saanut aikaan, että olemme ulkoistaneet uskomme seurakunnalle ja kirkolle. Oman lampun valo ei nyt merkitse mitään, kun kaikesta on tullut suurta kirkon vetämää showta ja valonheittäjien sokaisevaa säihkettä.
Haluan korostaa, että sinun tuikkukynttiläsi maailman yössä on tärkeä valon lähde. Se on tärkeä Kristukselle ja se on tärkeä sinulle ja se on tärkeä niille, jotka ovat jääneet kaiken räiskeen keskellä säkkipimeään.
Näytä vakaumuksesi myös elämäntavallasi ja osoita eksyneille, että sinulla on suunta selvillä etkä elä pimeydessä.
Sovituksen sanan esillä pitäminen. Tämän jättäminen papeille ja sananjulistajille on suuri kiusaus. Mutta on jokaisen uskovan tehtävä pitää esillä elämän sanaa ja kertoa muille, mitä Kristus on tehnyt puolestamme – syytön syyllisten puolesta. Voimme vahvistaa omaa vastuuntuntoamme tässä asiassa lukemalla, mitä Paavali kirjoittaa Korintin uskoville – ja kaikille seurakunnan jäsenille: Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2.Kor.5:19-21.
Jumalan armo Kristuksessa on suurin lahja, jonka Jumala on meille syntisille antanut – sovinto ja rauha, jonka Kristus on saanut aikaan ristillä. On hyvä palata aina uudestaan tähän uskonelämän ytimeen ja lähteä jokaiseen päivään ristin juurelta. Silloin kaiken maailman kiihkoilemisetkin näyttävät niin mitättömiltä ja niiden aiheet turhanpäiväisiltä.
Kun säilytämme sovituksen sanoman sydämessämme, eivät maailman tuulet heittele, vaan saamme päinvastoin antaa tukea horjuville ja voimme lohduttaa myrskyn piiskaamia onnettomia (Jes.54:11).
Rukous
Kiitos rakas taivaan Isä, että saan olla lapsesi Kristuksen uhrin tähden. Auta minua olemaan Kristuksen todistaja. Auta minua pitämään lamppuni palamassa ja olemaan suolana ja valona tämän pahan maailmanajan keskellä. Auta minua tuomaan esiin uskoni myös sanallisesti, kun tarvitaan – uskosta osattomienkin kuullen. Kiitos, että olet uskonut minulle sovituksen sanan ja tehtävän sinun todistajanasi! Aamen.
