Ross Rohde: Do We Really Need Teachers?
Tämä jousen muotoinen paineaalto leviää Orionin sumussa lähellä yhtä hyvin nuorta tähteä. Kuva: ESA Hubble.
Eräs ystäväni tekee työtä orgaanisen seurakunnan puitteissa itäisessä Aasiassa. Hän kysyi minulta seuraavan kysymyksen sähköpostilla: Mietin, miten voisin rohkaista Raamattua ahkerasti opiskelevia akateemisia ihmisiä kaikella rakkaudella tässä uskon yhteydessä, jossa eletään terveen orgaanisen seurakunnan keskellä. Eikö olekin ihmisiä, joita Jumala on armoittanut opettajiksi ja seurakunnan kaitsijoiksi, vai mitä?
Tämä on hyvä kysymys. Olen sitä mieltä, että pitää antaa tilaa syvälliselle Raamatun tutkistelulle ja teologiselle perusteellisuudelle myös simple church-liikkeen yhteydessä. Jumala armoittaa toisia opettajiksi (Ef.4:11-12). Heidän työnsä on Jumalan aivoitusten mukaan se, että he huolehtivat seurakuntaverkoston opillisesta terveydestä. Sen ei välttämättä ole tarkoitus olla ”paikallisseurakunnan työpaikka”, kuten olemme sen ymmärtäneet. Niinpä sanoisin, että joillekin on annettu Jumalan suunnitelman mukaan tällainen pyrkimys ja lahja. Sellaiset ihmiset ovat lahja seurakunnalle.
Samalla täytyy pitää mielessä, että kaikkien tulisi oppia vaeltamaan arjen keskellä uskon yhteydessä Jumalaan. Länsimainen kristillisyys on suuntautunut erityisesti Valistuksen ajoista lähtien kaikenlaiseen älyllisyyteen. Tulos on, että olemme ennen kaikkea opillisesti suuntautunut seurakunta, joka on määritellyt uskossa aikuistumisen uudelleen ja tehnyt siitä ”opillisen tiedon hallitsemista”. Emme välttämättä sano sitä ääneen, mutta elämme sitä todeksi. Siitä syystä seurakuntamme asettavat aina oppiasiat ja raamattutiedon ensin suurina annoksina tarjolle, mutta keskiverto kristitty ei siitä vuosien vieriessä kuitenkaan kasva hengellisesti. Ja mikä on vielä kummallisempaa, he eivät lopultakaan opi tuntemaan oppiasioita kovinkaan hyvin, vaikka he saavat massiivisia annoksia opetusta joka viikko. Eikö tämä olekin vähän outoa?
Luulen, että kaikki johtuu siitä, että tähtäämme vääriin asioihin. Yritämme saada ihmiset oppimaan systemaattisesti teologiaa toivoen, että se tekee heistä hyviä kristittyjä. Jaakob näki tämän ongelman ja antoi meille ratkaisun:
Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä – älkää pettäkö itseänne. Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on. Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee. Jaak.1:21-25.
Uskon, että salaisuus on siinä, mihin pyrimme. Jos pyrimme jumaliseen elämään, jota ilmentää syvä, pysyvä ja todellinen uskonvaellus Jumalan yhteydessä, päädymme aikaansaamaan ihmisiä, joilla on myös hyvä Raamatun tuntemus. Miksi? Koska tavoitteeseen pääsemiseksi heidän tulee päästä tilaan, jossa sana ”on heihin istutettu ja joka voi pelastaa heidän sielunsa”. Tätä varten paras menetelmä on induktiivinen Raamatun opiskelu, joka keskittyy toimintaan eikä pelkkään tietoon. Se auttaa opiskelijoita tulemaan sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, jotka pettävät itseään (joka on normaali tilanne länsimaisissa valistuksen aatteiden läpitunkemissa seurakunnissa).
Mutta tässäkin tapauksessa tarvitsemme ihmisiä, joilla on syvä ymmärrys kristinopista ja jotka ovat päätyneet lähes tietokirjanomaiseen raamattutiedon hallintaan. Nämä olkoot opettajia. Miten löydämme heidät? Olemalla tarkkaavaisia. Kun he vaeltavat Jumalan Hengen johdatuksessa heillä on hengellinen taipumus Raamatun tiedolliseen hallintaan ja käytännön teologiaan. He luonnostaan käyttävät valtavasti aikaa kirjoitusten tutkimiseen ja muistamiseen. Heillä on opillista uteliaisuutta ja tarve löytää vastauksia raamatullisiin ja opillisiin kysymyksiin. Tällaiset ihmiset ovat Jumalan lahja seurakuntaverkostoille ja heitä tulisi hyödyntää seurakunnan syventymisessä sanaan. Mutta ei pidä tehdä sitä, mitä olemme tehneet ”seurakunnassa sellaisena kuin me sen tunnemme”. Me luomme ilmapiirin, jossa kaikilla oletetaan olevan sama taipumus. Sen lisäksi me oletamme, että massiivinen opin syöttäminen jotenkin automaattisesti tuottaa hengellisesti kypsiä uskovia. Se vaan ei mene niin. Totta puhuen se yleensä tekee juuri päinvastoin: se tekee ihmisistä ”sanankuulijoita, jotka pettävät itsensä”. Sitten kun he ovat joutuneet siihen tilaan, mikään oppi maailmassa ei auta heitä, sillä heistä on tullut mestareita kuulemaan eikä tekemään. Olemme oikeastaan tuhonneet heidät hengellisesti.
Toisaalta, jos luodaan oppimisympäristö, jossa opetetaan vähäsen ja laitetaan opittu heti käytäntöön, silloin uusi, terveen opin mukaisesti opetettu asia muodostuu hyvin arvokkaaksi. Sellaisessa oppimisympäristössä henkilöt, jotka ovat opettajia Jumalan tahdosta, ovat hyvin arvokkaita. Niinpä haluan painottaa induktiivista Raamatun opiskelua, jossa opittu laitetaan käytäntöön saman tien. Autetaan ihmisiä tulemaan sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi. Sitten jos Jumala antaa sinun yhteyteesi jonkun, jolla on opettamisen lahja, älä tee hänestä heti ihmistä, jonkalaiset yleensä mielletään pastoreiksi, vaan annetaan heidän olla todellisia opettajia ja lahja niille uskoville, joiden kanssa he pääsevät kosketuksiin.
Mietipä:
- Minkälainen rooli jollakin seminaarilla on orgaanisen seurakunnan puitteissa?
- Uskotko sinä samoin kuin minä, että jos ihmisille annetaan liikaa opiskeltavaa ilman, että heitä samalla haastetaan laittamaan se käytäntöön arjessaan, se voi aiheuttaa heille suurta hengellistä vahinkoa?
- Miltä kokoaikainen opettajan toimi orgaanisessa kotiseurakuntaliikkeessä näyttäisi?
- Miksi luulet, että keskiverto uskovaisella länsimaisessa kirkossa ei nykyään ole syvää hengellistä elämää, vaikka hänelle on syötetty niin valtavat määrät Raamattua ja teologiaa?
Ross Rohde
Copyright © 2013 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.
