Jos haluamme oppia tuntemaan Kristuksen läheisesti, meidän on parasta varautua hänen kärsimyksiensä osallisuuteen. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä (1.Piet.2:21).
Mistä Kristus – siis Kristuksen opetuslapset hänen ruumiinsa jäseninä – tänä päivänä kärsivät? Ainakin siitä, että kun julistetaan evankeliumia tai opetetaan Jumalan sanaa, niin harvat kuuntelevat. Hän vastasi heille: ”Jos minä teille sanon, niin te ette usko; ja jos kysyn, ette vastaa. Luuk.22: 67-68. Myös siitä, että ihmiset eivät palvele Herraa kaikesta sydämestään, mielestään ja voimastaan, vaan puolisydämisesti. Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana (Matt.15:8). Myös siitä, että hänen seurakuntaansa on tullut julmia susia, jotka eivät lampaita sääli, vaan raatelevat niitä. Niin profeetat kuin papitkin ovat eksyneet minusta kauas. Jopa omassa temppelissäni joudun katselemaan heidän pahuuttaan. Jer.23:11.
Oletko sinä joutunut tämän pahan maailmanajan keskellä kokemaan samaa kuin Loot? Päivästä päivään tuo hurskas mies sydämessään kärsi, kun hän joutui elämään heidän keskellään ja katselemaan ja kuuntelemaan heidän jumalattomuuttaan. 2.Piet.2:8.
Jos et ole kokenut näitä harmeja ja muita kärsimyksiä, joita lopun ajan kristityt joutuvat kokemaan, varaudu ainakin siihen henkisesti, sillä jonain päivänä voit Jumalan tahdosta joutua suremaan, kokemaan tuskaa, kärsimään toisten syntien tähden. Älä pakene sitä, sillä se on aidon lapseuden merkki. Se on myös merkki siitä, että olet kasvanut aikuiseksi uskossasi, sillä näitä kipuja ei käsittääkseni anneta ihmisille, jotka vielä elävät uskossaan lapsen tasolla. Se on myös merkki siitä, että olet Kristukselle läheinen ja rakas opetuslapsi. Ja voi hyvin olla, että en vielä viitannut kärsimykseen, joka on erityisesti sinua varten räätälöity – uskon, että sellaisiakin haavoja on Jumalan pyhille varattuna. Risti, jossa on sinun nimesi.
Rohkaisen siis sinua: se kaikki on Jeesuksen seuraajalle ja ristin tien kulkijalle normaalia. Kivuliaasti, haavoitettuna, maahan lyötynä, rikki raadeltuina saamme toisinaan tehdä elämän tien matkaa. Mutta mikä palkinto odottaakaan! Ajattele: Kristus itse ottaa sinut vastaan ja sanoo: ”Lapseni, oletpa sinä minun näköiseni! Sinullakin on samanlaisia arpia kuin minulla!” Hän lohduttaa sinua ja hänen sylissään tiedät, että mikään paha ei voi sinua enää kohdata.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Jes.65.18.
Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.
