Francis Frangipane: Unoffendable, part 2
Hubble kuvasi tässä Joutsenen tähtikuvion sumua, jossa syntyy uusia tähtiä. Kuvan keskellä hehkuu uusi tähti sumun sisällä ja saa aikaan tiimalasikuvion kaasun virratessa eri suuntiin. Kuva: ESA Hubble.
Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan… Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Matt.24:10,12.
Tapahtumasarja, joka johtuu luopumukseen
Viime artikkelissa tarkastelimme loukkauksia ja tutkimme, minkälaisen kuolettavan vaikutuksen loukkaantunut mieli saa elämässämme aikaan. Totesimme, että ainoa tapa välttää pysyvä loukkaantuminen on se, että otamme sisimpäämme Jeesuksen Kristuksen loukkaantumattoman sydämen.
Kristuksen mielenlaadun saaminen ei ole mikään pikku juttu. Muistathan, kuinka Jeesus varoitti, että lopun aikoina ”monet” tulevat loukkaantumaan. Haavoittunut mieli ei ole sama kuin loukkaantunut sydän – loukkaantuminen tapahtuu, kun me emme käsittele haavojamme Kristuksen tavalla. Loukkaantunut mieli voi todellakin johtaa petokseen, vihaan ja rakkauden kylmenemiseen, jos annamme sen vapaasti muhia sisimmässämme. Jeesus sanoi, että loukkaantuminen on usein se viimeinen niitti, joka saa monet luopumaan uskosta. Kuuntele tarkkaan: yllä olevassa jakeessa Jeesus ei yhdistä luopumisen todellista syytä niinkään harhaoppisuuteen, vaan väärään tunnereaktioon.
Eikö siis oikea oppi olekaan tärkeä? Tietenkin on, mutta meillä voi olla oikea tieto, mutta väärä suhtautumistapa. Opillista tietoa voidaan parantaa ja kehittää, mutta Sananlaskut varoittaa, että ”Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki” ja ihmisten riidat ”ovat kuin linnanportin salvat.” (Sananl.18:19).
Niin, kannattaa varoa vääränlaisia johtajia, mutta paljon pettävämpi kuin väärä profeetta tai väärä opettaja, on oma sydän, jos se on loukkaantunut (Jer.17:9). Elätkö loukkaantuneella mielellä? Jos niin on, silloin vähitellen liu’ut kauemmaksi aidosta kristillisestä uskosta, joka tunnetaan agape-rakkaudestaan.
Tämän vuoksi loukkaantumisen käsittely on elintärkeää, kun halutaan ylläpitää hengellistä kypsyyttä. Tästä syystä täytyy tarkastella asioita, jotka loukkaavat meitä.
Väärät odotukset
Epärealistiset ja ylimitoitetut odotukset, joita joskus asetamme toisille, voivat jossain tilanteessa aiheuttaa sen, että he eivät täytäkään odotuksiamme, ja silloin loukkaannumme heihin. Jotkut odottavat, että heidän puolisonsa, pastorinsa tai ystävänsä voisivat täyttää kaikki heidän tarpeensa – ja kyllähän ne täyttävät osan niistä. Syvimmältään meidän sielumme on kuitenkin tarkoitus löytää tyydytyksensä Jumalasta, ei ihmisistä. Kun Kaikkivaltiaasta todella tulee meidän sisäisen rauhamme lähde ja hänestä tulee meille todellinen huolenpitäjä, silloin meidän hyvinvointimme määrää se, kuinka tietoisia olemme Jumalan rakkaudesta. Kun laitamme kaiken luottamuksemme Jumalaan, voimme elää paljon mukavammin myös läheistemme kanssa.
Mutta juuri ne ylimitoitetut odotukset voivat tukehduttaa meidän ihmissuhteittemme toimivuuden. Jospa jättäisimme kuormittamatta ihmisiä odotuksillamme ja oppisimme yksinkertaisesti arvostamaan heitä sellaisina kuin he ovat – kireistä suitsista hellittäen? Jospa lähestyisimme perhettämme ja ystäväpiiriämme pikemminkin kiitollisina siitä, mitä he ovat tehneet, kuin pettyneinä siitä, mitä he eivät ole tehneet?
Kuvittele, että aviomies – sen sijasta, että odottaisi vaimonsa valmistavan joka päivä täydellisen päivällisen – oppisi arvostamaan sitä, mitä vaimolla on tarjota. Silloinhan ei täyttymättömien toiveiden tarvitsisi johtaa loukkaantumiseen, vaan sen sijasta olisi aktiivinen ja vilpitön arvostus sille ruoalle, jota vaimo sai aikaan. Tiedän, että on olemassa yleisesti hyväksyttyjä normeja, mutta tosiasiassa vaimo ei ole mitenkään velvollinen laittamaan ruokaa tai tekemään kotitöitä. Ethän mennyt naimisiin saadaksesi taloudenhoitajan, vaan kasvaaksesi yhteen rakkaasi kanssa.
Tai kuvittele aviomiestä, joka on raatanut pitkän väsyttävän päivän. Entä jos vaimo olettaa, että hän tekee töitä vielä kotonakin pari tuntia tai lähtee hänen kanssaan ostoksille tai kuuntelee tarkkaavaisesti, millaisia ongelmia hänellä on? Entä jos hän sen sijasta toivottaisi miehensä tervetulleeksi kotiin ja vilpittömästi kiittäisi tätä siitä, miten toinen raataa joka päivä perheensä eteen? Entä jos hänellä ei olisi esitettävänään mitään vaatimuksia, vaan pelkkää arvostusta? Ehkä vaimo voisi vielä hieroa olkapäitäkin ja ehkäpä laittaa sulasta rakkaudesta lempiruokaakin tarjolle?
Ymmärräthän, että odotukset voivat olla sinänsä oikeutettuja puolia jossain ihmissuhteessa, mutta ne voivat myös kääntyä pettymyksiksi ja loukkaantumisiksi, jos ihmiset eivät täytä näitä odotuksia. Olen kokenut omassa menneisyydessäni tilanteita, jolloin odotukseni aivan sokaisivat minut, kun en nähnyt, miten läheiseni ponnistelivat odotuksieni täyttämiseksi. Läheiseni yrittivät tietyllä alueella pärjätä paremmin, mutta minä en tiedostanut sitä, koska minä itse olin keskittynyt odottamaan jotain muuta. Minun olisi pitänyt olla kiitollisempi ja rohkaisevampi.
Tänä päivänä luonnollisesti keskustelen enemmän asioista ja odotuksista läheisteni kanssa, mutta odotusten painopiste ei ole toisissa, vaan kohdistan nyt vaatimukset enemmän itseeni voidakseni olla Kristuksen kaltainen ja huomaavainen ympärilläni olevia kohtaan. Pidän etusijalla sitä, että osaan nauttia toisten ainutlaatuisuudesta ja kiittää vilpittömästi Jumalaa heidän panoksestaan omaan elämääni. (jatkuu)
Francis Frangipane
Copyright © 2013 Francis Frangipane
Tämä artikkeli on suomennettu Francis Frangipanen julkaisusta www.frangipane org. Luku on alunperin julkaistu kirjassa A House United, jonka on kustantanut www.arrowbookstore.com
