Tämä kolmen galaksin joukko on nimetty koodilla ARP 274. Galaksit eivät välttämättä sijiatse kuitenkaan lähekkäin. Kuva: ESA Hubble.
Perjantaina 12.12.2008
Eräänä päivänä saattelin 6-vuotiasta pojanpoikaani kouluun. Phoenix’issä oli kylmä aamu, joten keksimme siinä kävellessä, miten pitää kädet lämpiminä. Parhaaksi keinoksi osoittautui sellainen tapa, että vedimme kädet hihojen sisään ja panimme kädet nyrkkiin. Kun keksimme sen, Parker nojautui minuun ja sanoi: ”Pappa, minä olen melkein yhtä iso kuin sinäkin”, vaikka hänen päänsä ylettyi vain kyynärpäihini asti. Me nauroimme ja juttelimme siitä, minkälaista on kasvaa isoksi.
Parker kertoi, että hän oli mielestään kasvanut isommaksi, kun hän mentyään kouluun ei ensin tuntenut siellä ketään. Hän kertoi, että oli ollut hieman peloissaan ensimmäisenä päivänä. Nyt hänellä oli jo paljon kavereita, jotka tulivat hänen syntymäpäivilleenkin ja joiden kanssa hänellä oli tapana leikkiä kiipeilytelineessä koulun pihassa. Hän kertoi minulle myös monista asioista, joita hän oppii koulussa ja kuinka sekin on tapa kasvaa isommaksi. Hän sanoi, että koulu ja uudet kaverit vähän pelottavat, mutta niihin pitää tottua, koska hän haluaa kasvaa isoksi.
Kun mietin keskusteluamme, tajusin, miten Parker on kuusivuotiaaksi aika viisas. Hän ei antanut uusien asioiden pelottaa itseään, vaan hän halusi ottaa ne vastaan. Hän pyrkii venymään tällaisissa asioissa, koska hän halusi kasvaa. Parker kertoi, että hän ei jaksaisi odottaa, että hän täyttää seitsemän ja kasvaa lisää pituutta. Kukapa kuusivuotias ei haluaisi olla seitsemän vuotta ja eka luokalla? Kasvamisen myötä tulee myös haasteita, kasvukipuja ja vaikeuksia. Parker oppii näitä tosiasioita koulussa ja elämässä yleensä ja tähän asti hän on päättänyt kohdata nämä haasteet, kivut ja vaikeudet, koska hän haluaa kasvaa isoksi. Hän ei halua jäädä lastentarhaan. Se olisi kyllä yksinkertaisempi tapa elää, vai mitä? Kokemukseni mukaan näyttää siltä, että kun ihmiset tulevat aikuisiksi, he samalla lakkaavat kasvamasta. Aikuisten kasvu ilmenee eri tavoin, esimerkiksi kypsymisenä, tiedon lisääntymisenä, siinä kuinka käsitellään menneisyyden haavoja, kuinka tullaan vastuullisemmiksi jne. Kokemukseni mukaan aikuiset ovat aivan liian harvoin innoissaan siitä, että heistä tulee ”seitsenvuotiaita”. Monet ovat tyytyväisiä, vaikka eivät enää kasva, sillä kaikki on sillä tavalla helpompaa.
Luulen, että voimme kaikki oppia jotakin Parkerin tavasta suhtautua kasvamiseen. Meidän tulisi kohdata kasvun haaste, ottaa se vastaan ja tehdä sen kanssa töitä. Meidän pitäisi oikeastaan olla innostuneita kasvamisesta. Tiedän yhtä hyvin kuin sinäkin, että on aina vaikeaa kasvaa (muuttua), mutta yhtä hyvin kuin sinäkin, tiedän minäkin, että on parasta pyrkiä kasvuun. Voisin lyödä vetoa, että sinun elämässäsi on pari-kolme aluetta, joissa sinun pitäisi päästä kasvupyrähdykseen. Olet saattanut kokea, että Jumala tönii sinua liikkeelle ja menemään uuteen suuntaan tai pääsemään uudelle (vaikeammalle) tasolle. Miksi et ottaisi mallia Parkerista ja kohtaisi haasteen ja ottaisi sitä vastaan. Se tekee varmasti hyvää sinun sielullesi ja niille, joiden kanssa elät.
Kun kouluun kävellessämme käännyimme kulmasta, Parker halusi juosta suojatien yli. Me lähdimme juoksemaan ja Parker juoksi edeltä. Sain hänet melkein kiinni, mutta hän voitti … taas kerran! Eräänä päivänä hän todella voittaa minut juoksunopeudessa ja se tulee olemaan suuri päivä hänelle, sillä se osoittaa taas uudelleen, kuinka jännittävää on kasvaa isoksi.
Ed Waken
Copyright © Edward Waken 2013. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: Thoughts Out There by Ed
