On ihmisiä, myös uskovia, jotka kokevat, että Jumala ei vastaa heidän rukouksiinsa. Sen vuoksi he jopa jättävät rukoilemisen sikseen. En minäkään saa rukousvastauksia solkenaan, mutta saan kuitenkin – aina joskus. Yritän muistaa kiittää Herraa kaikista rukousvastauksista, kuten myös kaikesta huolenpidosta, jota olen saanut rukoilemattakin. Yritän muistaa kiittää Jeesusta joka päivä siitä, että hän meni kuolemaan minun puolestani. Hän kärsi ja kuoli minun syntieni tähden – ei sen suurempaa kiitosaihetta olekaan. Lisäksi on monia maallisia siunauksia, joista kiitän Herraa usein. Esimerkiksi lapsenlapseni, joka syntyi tasan 5 vuotta sitten.
Olen uskaltanut tehdä jonkinlaisen johtopäätöksen ja ehdotan, että mietit, olenko oikeassa: ehkä Jumala ei vastaa, koska kiitos vanhoistakin vastauksista on edelleen antamatta? Raamatun kertomus spitaalisista ja heidän parantamisestaan osoittaa, että kiittämättömyys on varsin yleistä (Luuk.17:17). Kiittämättömyys on meissä ihmisissä asuva taipumus. Se on vanhan luonnon ominaisuus, joka pitäisi voida selättää hengen avulla.
Rohkaisen siis sinua: ala kiittää Herraa kaikesta, mitä olet jo saanut. Se luo pohjaa uusille rukousvastauksille. En halua osoitella sormella, enhän voi sinun kohdaltasi, hyvä lukijani, tietää tilannettasi. Mutta uskallan kehottaa itseänikin kiittämiseen, koska Raamattu tekee niin: Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään (Ps.100:4). Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta (1.Tess.5:18).
