Ed Waken: Some Key Concepts of Church (as I see it 🙂
Kerroin ensimmäisessä osassa käsityksiäni avainasioista, jotka ovat tärkeitä seurakunnassa. Ensimmäisten neljän kohdan lisäksi tulee vielä muutamia lisää:
5. Seurakunnan tulee olla enemmänkin perhe kuin koulu
Useimmat johtajat, joiden kanssa olen keskustellut, ymmärtävät seurakuntansa enemmänkin perheenä kuin kouluna. Mutta todellisuus on sellainen, että keskusteltuani tarkemmin heidän seurakunnastaan, on käynyt ilmi, että useimmat niistä ovat enemmän kouluja kuin perheitä. Monet ovat niin keskittyneitä palveluihin, ohjelmiin, opillisiin pikku vivahteisiin ja vääriltä käsityksiltä suojautumiseen, että seurakunnista tulee useissa tapauksissa koulumaisia, tiedon jakamiseen keskittyneitä yhteisöjä, eikä suinkaan perheenomaisia.
Uusi testamentti on täynnä vertauksia, jotka on otettu orgaanisesta luonnosta ja perhe-elämästä, ja niiden tarkoitus on kuvata seurakuntaa. Perheillä on keskenään hauskaa, he pelaavat pelejä yhdessä, he syövät yhdessä, itkevät yhdessä ja toisinaan ne pitkästyvätkin yhdessä. Ne riitelevät, sopivat ja tukevat toisiaan. Luepa seuraava Paavalin kuvaus Korintin seurakunnasta. Huomaathan, miten perheenomaisen kuvan siitä saa:
Antakaa meille tilaa sydämessänne! Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole tuottaneet kenellekään vahinkoa emmekä hankkineet hyötyä kenenkään kustannuksella. Tätä en sano teitä tuomitakseni. Sanoinhan jo, että teillä on sija meidän sydämessämme, niin että haluamme teidän kanssanne elää ja teidän kanssanne kuolla. Teille voin puhua aivan suoraan, ja minulla on paljon aihetta olla teistä ylpeä. Olen saanut yllin kyllin lohdutusta, kaiken ahdinkomme keskelläkin tunnen ylenpalttista iloa. 2.Kor.7:2-4.
Tästä välittyy perheenomainen tunnelma, johon kuuluvat ongelmat, haasteet ja vaikeudet, mutta silti Paavali toteaa, että on valmis elämään ja vaikka kuolemaan heidän kanssaan. Hän on luottavainen heidän suhteensa. Tämä syntyy juuri siitä, että seurakunta nähdään perheenomaisena kokonaisuutena eikä jonakin oppilaitoksena. Aivan liian monet kipaisevat saman tien naapuriseurakuntaan, kun joitakin ongelmia ilmenee omassa seurakunnassa – välttäen kaikkea ristiriitoja ja välttäen myös läheisyyteen pääsemistä – perheeksi tulemista.
6. Seurakunnan tulisi varustaa ihmisiä, jotta he voivat tehdä hengellistä työtä
Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. Ef.4:11-16.
Ehdotan, että luet myös 1.Kor.14 ja huomaat, kuinka hyvin varustetut ihmiset ovat rohkaistuneita elämään seurakuntaa todeksi yhdessä.
7. Seurakunnan johtajuus on yksitasoinen eikä hierarkinen
”Mitä haluat?” Jeesus kysyi. Nainen sanoi hänelle: ”Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.” …Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat veljeksille. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Matt.20:21,24-28. (Voit myös lukea Matt.20:20-28 kokonaan)
Tässä näemme lihallisen mielen janoavan valtaa tai ainakin haluavan, että joku saa olla tärkeä ja nostaa päänsä muiden yläpuolelle. Kun muut kymmenen apostolia joutuivat kiihdyksiin Jaakobin ja Johanneksen äidin pyynnöstä, he suivaantuivat oikein kunnolla. Jeesus kutsui heidät kaikki yhteen ja piti heille perhepuhuttelun. Jeesus pani lain sivuun ja teki selväksi, että hänen seurakunnassaan ei kukaan saisi toimia kuin juutalainen papisto tai kuin hallinnon virkamiehet, jotka asettuivat johtaviin asemiin ja käyttivät valtaa. Sen sijaan jokaisen tuli elää kuten toisetkin (tai mieluummin asettaa itsensä heidän alapuolelleen). Tämä ei tarkoita, ettei seurakunnassa olisi johtajana, vanhimpana tai diakonina toimimiseen liittyviä armoituksia, onhan sellaiset armoitukset toki olemassa, mutta ei ole tarkoitus, että heillä olisi jokin valta hallita muita. Minun mielestäni johtajuus on sitä, että seurakuntaruumista johdetaan terveeseen suuntaan. Yksi tapa varmistaa terve ja tasapainoinen usko on se, että itse kukin olemme oikeanlaisessa yhteydessä seurakunnan Päähän, Jeesukseen, ja kuuntelemme häntä tarkasti.
8. Seurakunnassa on tarkoitus elää vuorovaikutuksessa eikä passiivisesti
Useille seurakunta on paikka, jossa käydään, mutta sen pitäisi olla osa meidän elämäämme, enemmän osa meitä itseämme. Lainatakseni Reggie McNeal’iä ”Seurakunta ei ole jokin, se on joku”. Tänä päivänä mennään yksinkertaisesti kokoukseen (suureen tai pieneen) ja istutaan siellä ja seurataan, kun joku palvelee sanassa meitä. Vain harvoin ihmisiä kutsutaan mukaan paitsi laulamiseen. Tämä ei ole se malli, jonka näemme Raamatusta.
Alla olevassa Raamatun kohdassa, jossa Paavali puhuu tietylle joukolle ihmisiä myöhään yöhön asti, on alkutekstin sana, josta olemme johtaneet omaan kieleemme sanan ”dialogi”. Tämä pitkäksi venynyt kokous yläkerran huoneessa oli täynnä vuoropuhelua.
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. Ylimmän kerroksen huoneessa, jossa olimme, paloi monta lamppua. Muuan Eutykos-niminen nuorukainen istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. Ap.t.20:7-9.
On hyvä perehtyä 1.Korinttilaiskirjeen lukuun 14 ja erityisesti jakeeseen 26 luodaksemme silmäyksen tapaan, jolla Paavali ohjasi Korintin seurakuntaa laittamaan uskonsa käytäntöön, kun he kokoontuivat yhteen.
Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi. 1.Kor.14:26. Jokaisen olisi syytä lukea myös kaikki Raamatun 27 jaetta, jossa käytetään ilmausta ”toinen toistaan” – ne kuvaavat, miten voimakasta vuorovaikutusta seurakunnan elämä oli.
9. DNA jokaisella tasolla.
Tässä viittaan ValleyLifeChurch -seurakunnan sivustoon, jossa on kuvaus DNA:sta ja sen merkityksestä. Englantia osaavat voivat lukea sen täältä, samoin siihen kuuluvan liitteen.
Tässäpä muutamia avainasioita seurakunnasta.
Ed Waken
Copyright © Edward Waken 2013. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: Thoughts Out There by Ed