Tässä kuvassa on galaksi NGC 4522, josta gravitaatiovoimat imevät kaasua pois ja näin muodostuneessa kaasupilvessä syntyy uusia tähtiä. Galaksin on laskettu kiitävän avaruudessa 10 miljoonaa kilometriä tunnissa. Kuva: ESA Hubble.
Sanalla ’integrity’ tarkoitetaan tavallisesti rehellisyyttä. Se onkin oikea tulkinta varsin pitkälle. Sanakirja selittää tätä sanaa myös niin, että ”se tarkoittaa laadullista kuvausta tai asian tilaa, jossa jokin on eheä ja jakamaton”. Joten, jos haluamme, että elämämme on rehellistä, meidän tulee silloin elää niin, että ei ole olemassa mitään erotusta sanojen ja tekojen välillä eikä arvojen ja käytöksen välillä. Tämä jakamattomuuden ajatus mielessäni haluan puhua siitä, millaista on elää rehellisellä tavalla todeksi orgaanisen seurakunnan (myös simple church) mallia.
Olen nähnyt varsin monien ryhtyvän tekemään hengellistä työtä jonkin ’simple church’ – seurakunnan puitteissa. Olen myös nähnyt, miten siitä seuraa erilaista sekaannusta ja kaaosta. Tässä on ongelman ydin: he käynnistivät hengellisen työn. Se ei ollut aidosti yhtenäinen osa heidän omaa elämäänsä (ainakaan vielä tässä vaiheessa) – sepä oli vaan jotakin hengellistä työtä. Jos tavoitteemme on todellinen rehellisyys työssämme, silloin niiden hengellisen työn arvojen, joita haluamme edistää, tulee näkyä kaikesta, mitä teemme. Ei, oikeastaan se ei ole tarpeeksi syvää sekään. Niiden arvojen, joita elämässämme toteutamme, tulee olla niin syvään juurtuneita ja kiinteä osa meitä, että ne tulevat esiin, vaikka emme edes ajattele niitä. Niiden tulee pursuta meistä ulos samalla tavalla kuin tuoksu leviää kukasta. Ruusut eivät tuoksu, koska ne yrittävät levittää tuoksuaan. Ruusut levittävät ruusun tuoksua, koska ne ovat ruusuja.
Olen huomannut, että suurin osa siitä, mitä ”opetan” uskoon tulleille, on minun puoleltani jotensakin tahatonta. Se ei ole osa jotakin vuosikurssin suunnitelmaa, vaan oppilaat oppivat kuin osmoosin kautta (ajatukset vain imeytyvät heihin). He tekevät, mitä ovat nähneet kypsempien kristittyjen tekevän – minut mukaan lukien. Suurin osa tästä ei ole heidänkään puoleltaan minkään harkinnan tulosta. He vain tahattomasti omaksuvat arvoja ja elämäntapoja.
Koska näin todella tapahtuu, silloin minun elämäni tulee heijastaa Herraani Jeesusta ja hänen elämäntapaansa. Haluan ajatella samanlaisia ajatuksia kuin hänkin. Haluan omaksua samat arvot. Haluan, että elämäntapani heijastaa sitä, miten hän eli täällä maan päällä – ei niinkään jonkin harkitun suunnitelman mukaan, vaan koska olen niin läheisessä yhteydessä häneen, että se vain tapahtuu.
Tämä liittyy myös siihen, miten suhtaudumme hengellisen työn kohtaamiin haasteisiin. Hengellinen työ syntyy elämästä, joka eletään Kristuksen yhteydessä. En halua puhua seurakunnasta yhteisönä, jota Jeesus johtaa, ja sitten hallita kaikkia sen tapahtumia jonkin ohjelman tai asialistan mukaan. Silloinhan olisin menettänyt rehellisyyteni. En halua kertoa uskoon tulleille, että olemme vastuullisia toinen toisillemme, mutta kieltäytyä kertomasta omista virheistäni tai olla pyytämättä anteeksi. Silloinhan olisin menettänyt rehellisyyteni. En halua opettaa uskoon tulleille, kuinka soveltaa Raamatun sanaa heidän elämäänsä olemalla välittömän kuuliaisia, mutta jättää kertomatta, kuinka itse elän kuuliaisuudessa, kun kuulen Kuninkaani puhuvan sanansa kautta. Kuinka sellainen olisi rehellistä? Elämä, hengellinen työ, arvot, elämäntapa, ihmissuhteet… ovat kaikki osa samaa kokonaisuutta, joka toimii vain, jos elän rakastavassa alamaisuudessa Herran Jeesuksen kanssa.
Mietittävää:
- Luuletko, että on olemassa jokin ”avain”, jonka avulla voi elää rehellistä elämää? Mikä se on?
- Kuinka voisimme erottaa elämämme ja hengellisen työmme, arvomme ja elämäntapamme, tai ihmissuhteet siitä, mitä puhumme?
- Mistä luulet, että sellaiseen asioiden erillisyyteen ajauduttiin?
- Mistä luulet johtuvan sen, että ryhdyttäessä tekemään simple church -mallista hengellistä työtä, syntyykin kaaosta ja sekasortoa?
Ross Rohde
Copyright © 2013 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.
