Art Katz: Psalm 74: Crucified Faith
Jos Jumala on kaikkivaltias eikä kukaan voi tehdä mitään meitä vastaan, ellei Jumala sitä salli, kuinka psalminkirjoittajan kuvailema hävitys on voinut tapahtua? Missä Jumala oikein oli? Oliko kysymys Jumalan tyytymättömyydestä ja tuomiosta koskien meidän epäuskoamme? Hänen nimissään tehtyä rikkomusta?
Voisiko hävitys, jonka meidän hengellinen pinnallisuutemme sai aikaan, tulla sillä tavoin kohdistetuksi ruumiilliseen henkilöön, että se ruumiillinen perikato saisi meidät huutamaan Jumalan puoleen niin, että meidät voitaisiin saattaa takaisin Jumalan yhteyteen? Sallisiko Jumala oman temppelinsä hävittämisen maan tasalle, jotta tosi usko heräisi henkiin? Jos sellainen on historiallisesti mahdollista Israelin kansan suhteen, miten on tuon kansan laita tänä päivänä ja voiko tämä toteutua seurakunnankin elämässä? Kuinka pitkälle Jumala voi mennä seurakuntansa kanssa, joka on Jumalan huone, jotta se palaisi hänen luokseen totuudessa?
Älä unohda liittoasi, kun väkivalta pesii maan pimennoissa (Ps74:20). Väkivalta on aina erehtymätön oire pahuudesta. Pahan voimat ilmaisevat aina itseään väkivallan kautta. Älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi. Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon! Muista, että mielettömät pilkkaavat sinua kaiken päivää (Ps.74:21-22). Pilkkaaminen on hengenvaarallinen teko.
Kuule, miten vihollisesi huutavat, miten vastustajiesi raivo alati yltyy (Ps.74:23). Hiljaisuus, vaikeneminen, rauha ja itsehillintä ovat jumalisuuden tunnusmerkkejä. Mutta riehuminen, meluaminen, mellakointi ja sekasorto ovat luonteenomaisia Jumalan vihollisille. Meidän tulee oppia enemmän kunnioittamaan hiljaisuutta, sillä se on viimeinen asia, jonka psalminkirjoittaja mainitsee vedotessaan Jumalaan. ”Katso, Herra, he eivät ainoastaan tuhoa sinun huonettasi, vaan he tekevät sen kaiken suurella metelillä. He huutavat kovaa ja toimivat sivistymättömästi. He ovat joka suhteessa törkeitä. He häpäisevät sinun huoneesi ja sinun nimesi latelemalla suustaan hävyttömyyksiä.” Kyky säilyttää mielenrauha ja sisäinen levollisuus mellakan keskelläkin on lahja – ja se on mahdollista saada. Joudumme vielä tilanteisiin, joissa olemme keskellä levottomuuksia ja meteliä ja syytöksiä ja vastakkainasettelua ja tappouhkauksia. Jotta voimme säilyttää rauhan kaiken keskellä, meidän täytyy olla Kristuksen aitoja todistajia. Samalla annamme todistuksen, joka päihittää pimeyden voimat, jotka eivät pysty pelottelemaan meitä niin paljon, että menettäisimme sisäisen rauhamme. Oman rauhani minä annan teille (Joh.14:27). Jumalan rauha on kallis asia.
Psalmilla 74 ei ole onnellista loppua. Se kertoo Israelin tuhosta, mutta se sisältää merkityksiä, jotka viittavat kauas tulevaisuuteen. Se vihjaa, että on olemassa ratkaisemattomia asioita, jotka voidaan saada kuntoon vasta, kun Herra itse ja hänen valtakuntansa saapuvat. Ensimmäinen jae huokaa: Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi (Ps74:1). Se kuulostaa Israelin lopulliselta, pysyvältä ja vakiintuneelta tilanteelta. Vaikka se ei olekaan ihan totta, Jumala kuitenkin sallii psalminkirjoittajan kokea sen sellaisena, ja kuitenkin samaan aikaan luottamaan Jumalaan huolimatta siitä, miltä kaikki näyttää keskellä äärimmäistä hävitystä ja raunioita.
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.