Monia vaivaa tänä aikana kiire. Tämä hektinen elämäntyyli vaatii menemistä ja tulemista, asioiden hoitamista, ihmisten tapaamisia. Jopa lomalla ihmiset menevät tukka putkella paikasta toiseen. Edes vapaa-aikana ei osata olla hiljaa paikallaan. Jos ollaan kotona, niin on pakko olla tupa täynnä sisään ja ulos lappavia ihmisiä. Kaikkea tätä säestää joko musiikki tai loputon pälätys.
Jumalan ihmisen on opeteltava olemaan hiljaa, laittamaan sivuun arjen askareet ja hiljennyttävä rukouksen ja sanan merkeissä. Ihmiset ovat kuitenkin liian sosiaalisia tehdäkseen tällaista yksin, vaan he järjestävät itsensä hengelliseen kokoukseen. Mikäs siinä, jos se ajaa saman asian, mutta luulen, että se on jonkinlainen kompromissi kahden erilaisen tarpeen välillä ja siksi ei aina paras vaihtoehto.
Jumala puhuu parhaiten hiljaisuudessa ja rauhassa. Martta hosui hyviä asioita, mutta menetti samalla jotakin arvokasta, jota Maria sai ottaa vastaan. Jos haluamme kuulla Jumalan puhuvan, meidän tulisi osata odottaa häntä ja olla hiljaa. Joku voi kokea sielunsa rauhoittumisen parhaiten luonnon keskellä, joku toinen hiljentyy aina kotonaan. Mutta on tapa mikä tahansa, olennaista on, että emme ota aisteillamme vastaan koko ajan hälyä ja ihmisten puhetta ja keskity johonkin työhön tai ulkonaiseen asiaan. Keskitymme sen sijaan kuuntelemaan. Omat ajatuksetkin on syytä rauhoittaa ja antaa hengen virrata sisimmässämme sanattomana tai puolisanattomana rukouksena.
Tehkäämme niin tänään ja antakaamme Jumalalle suunvuoro. Kun hän puhuu, syntyy aina jotakin uutta elämää.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:10-11.
