Art Katz: Psalm 74: Crucified Faith
Yleensä ne tähtijoukot, jotka kiertävät Linnunrataa, ovat aika tiiviitä tähtirykelmiä, mutta tämä NGC 288 on melko väljä tähtijoukko. Siinä on monia pieniä auringon kaltaisia tähtiä, mutta myös vanhahkoja keltaisia jättiläistähtiä. Kirkkaat siniset tähdet ovat vielä vanhempia massiivisia tähtiä, joissa tapahtuu helium-fuusiota. Kuva: ESA Hubble.
Psalminkirjoittajien huuto nousee usein, lähes aina, epätoivosta: Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan? Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit (Ps.74:1-2)
Usein Jumalaan vedotaan, jotta hän muistaisi menneitä tapahtumia. Psalminkirjoittajan usko kohdistuu siihen, että Jumala, joka oli uskollinen silloin joskus, tulee apuun, vaikka tilanne näyttääkin nyt epätoivoiselta. Tosi usko on ristiinnaulittua uskoa. Sielunvihollinen pyrkii hyökkäämään meitä vastaan tuhotakseen uskomme sen kautta, että uskomme irrotetaan rististä.
Meidän tulee ymmärtää, kuinka pimeyden voimat kohdistavat myrkyllisen vihansa sekä Jumalaa että hänen kansaansa vastaan. Kun ne saavat tilaisuuden, ne tuhoavat kaiken pyhäkössä – mikään ei säästy. Vihollisesi ovat riehuneet sinun pyhällä paikallasi, he ovat pystyttäneet sinne omat voitonmerkkinsä.(Ps.74:4) Vihollisen tunnukset on tuotu keskelle Jumalan huonetta, ja varmaankin – jos jaksamme miettiä asiaa pikkuisen – voisimme todeta, että niin on tänäänkin käynyt ympärillämme.
Kerran he olivat kirveillä kaataneet vuorten tiheät metsät, ja nyt he kirvein ja kangin pirstoivat temppelin puuleikkaukset (Ps74:5-6). Tämä voi hyvinkin olla Jerusalemin temppelin kuvaus, joka oli yksi muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä. Siellä oli koristeellisia marmorista ja kullasta tehtyjä veistoksia. Oli olemassa häijy viha, joka halusi tuhota sen kauneuden ja pirstoa sen säpäleiksi. Sellaisesta tämä kohta kertoo. Tämä vihollinen ei anna armoa eikä osoita sääliä tai minkäänlaista myötätuntoa. Tuhoamisen tarkoitus ei ole vain tehdä jotakin olemattomaksi, vaan jauhaa se äärimmäisen hienoksi silpuksi ja tuhota sen kauneus. Tästä voi aistia, kuinka pahansuopa ja raivokas tämä viha Jumalaa kohtaan on, sillä sama viha kohdistuu myös Jumalan ihmisiin.
He sytyttivät sinun temppelisi tuleen, saastuttivat ja hävittivät maan tasalle sinun nimesi asunnon (Ps.74:7). Kulisseissa on menossa jotakin salakavalaa ja pahaenteistä, joka on kuolemaksi. Sen viisaus ja koko olemus tähtää tuhoamiseen ja saattamaan raunioiksi Jumalan huoneen ja uskon Jumalaan. Tämä psalmi on omiaan herättämään uskovia kaikissa sukupolvissa. Älä anna mukavan keskiluokkaisen elämäntyylisi pettää sinua ja uskotella, että elämme parhaassa osassa maailmaa. Muinainen vihamies on yhtä päättäväinen tekemään tuhojansa nyt kuin entisaikaankin. Totta puhuen, hänen määrätietoisuutensa on nykyään vielä suurempaa, koska hän tietää, että hänen aikansa käy vähiin ja loppuu pian. Koko maailma on annettu pahan valtaan. Maailma elää vihollisuudessa Jumalaa vastaan ja jos joku rakastaa maailmaa, Jumalan rakkaus ei pysy hänessä. Vihollisuus on ehkä naamioitu, mutta kyllä se siellä on, ja kun sinä kosket siihen, se leimahtaa esiin. Noiden voimien lopullinen tappio lepää meidän hartioillamme, kun osaamme suhtautua oikein koettelemuksiin ja erilaisiin harmeihin. Efesolaiskirje antaa tästä vihjeen (Ef.3:10), kun se puhuu siitä, miten Jumalan viisaus tulee esiin seurakunnan kautta. Jumalan viisaus reagoi äärimmäiseen pahansuopuuteen äärimmäisellä jalomielisyydellä.
He sanoivat: ”Me tuhoamme kaiken”, ja he polttivat Jumalan pyhäköt koko maasta (Ps.74:8). Jumalan viholliset ovat raivoissaan, kun Jumalan kansa kokoontuu yhteen. Mutta silloin Jumalan puoleen nousee huuto: Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti? (Ps.74:10). Meidän tulee huomata, että psalminkirjoittajan tunteet eivät kohdistu häneen itseensä eikä edes Israelin kansaan, jota on hävitetty. Jos tällainen tapahtuu Jumalan pyhälle temppelille, mitä tapahtuukaan kansalle ja koko maalle? Ei, vaan hänen tunteensa nousevat siitä tuskasta ja kärsimyksestä, joka aiheutuu, kun Jumalan nimeä häväistään, eikä Jumala näytä edes puolustavan itseään. Sama halvaannuttava asia sai ilmaisunsa myös ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jeesus kärsi äärimmäisen hylkäämisen Isän taholta, kun hän oli mitä suurimmassa hädässä ja epätoivossa, pahimman häntä vastaan nostetun hyökkäyksen aiheuttamassa kriisissä. Juuri tätä myös psalminkirjoittaja vaikeroi. Kuinka moni meistä mahtaa tietää, miltä tällainen kärsimys ja vaikerrus tuntuu? Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?
Ei näytä olevan mitään, mikä ennustaisi ahdingon loppumista. Kaikesta päättäen vihollinen on päässyt tällä kertaa lopullisesti niskan päälle. Kaikki näyttää toivottomalta, mutta juuri sitä tarkoittaa Jumalan taholta tullut hylkääminen. Oikein ymmärrettynä tässä on yksi ristin syvimpiä olemuksia. Jos vihollinen sai tuhota temppelin kokonaan ja sen huiman kauneuden, mitä tapahtuisi Jeesukselle, jos hän joutuisi samojen voimien armoille ja olisi puolustuskyvytön ja voimaton niiden edessä? Mitä ne tekisivät hänelle, jos saisivat vastaavan tilaisuuden? Totta puhuen, nuo voimat saivat samanlaisen tilaisuuden, emmekä me voi alkuunkaan kuvitella, minkälainen tuhovoima laskettiin Jeesuksen päälle, ruumiillisesti ja moraalisesti. Sama herjaus, pilkka ja tuhovimma kohdistui häneen. (jatkuu)
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.
