Ross Rohde: Starting on the Wrong Foot
Tämä epätavallinen galaksi on kuin rattaan pyörä. Sininen rengas sisältää kuumia nuoria tähtiä ja sisempi osa vanhempia tähtiä. Kuva: ESA Hubble.
Mikä on tärkein läksy, jonka olen oppinut orgaanisten seurakuntien alulle panemisessa? No, niitä on moniakin ja luulenpa, että minulla on uusiakin läksyjä opittavana. Mutta listallani on korkealla tämä periaate: älä aloita kotiseurakuntaa kokoamalla uskovia yhteen.
Tämä vaikuttaa olevan niin kaikkea intuitiota vastaan, että se vaikuttaa melkein pyhäinhäväistykseltä. Useimmille meistä, jotka olemme kasvaneet kristinuskon keskellä, on olemassa vain yksi tapa aloittaa uusi seurakunta: kootaan yhteen ryhmä hartaita uskovia ja muodostetaan heistä seurakunnan ydinjoukko ja sitten lisätään siihen ydinjoukkoon ihmisiä. Niinpä heti alusta lähtien on luotu työlle puoleensavetävä malli, josta on hyvin vaikeaa lähteä eri suuntaan. Samalla on astuttu sivuun Jeesuksen luomasta mallista, vaikkakin asiaa ajattelematta. Työ on aloitettu väärin.
Jeesus kokosi opetuslasten ydinjoukon, josta sitten tuli pian apostoleita (Matt.10:1-2). Alusta asti Jeesuksen suunnitelmana oli kouluttaa tämä joukko tekemään apostolista työtä. Seurakunnan muodossa toteutuva kasvu ei ollut koskaan Jeesuksen tavoite. Sen sijaan hänen tavoitteensa oli rakentaa alati laajentuva apostolinen työ.
Kun Jumala kutsui minut tekemään kotiseurakuntatyötä Espanjaan vuonna 2001, aloitin työn kokoamalla uskovia yhteen. Ryhmäämme kuului vakaumuksellisia kristittyjä, hyvin koulutettuja, ihania ihmisiä. Emme koskaan voittaneet ketään uskoon. Annoimme tukemme kansainvälisen konferenssin järjestämiseen. Konferenssin tuloksena ainakin 30 seurakuntaa lähti alulle sekä Espanjassa että Portugalissa. Ne kaikki alkoivat siitä, että kerättiin yhteen joukko kristittyjä. En tiedä yhtään henkilöä, joka olisi tullut uskoon noiden seurakuntien kautta. Vaikka niihin kuului hyvän kristillisen koulutuksen saaneita ja asialleen omistautuneita ihmisiä … plus jokunen känkkäränkkä.
Muutamia vuosia myöhemmin kahden hengen ryhmä Madridissa opetteli istuttamaan seurakuntia pyytämällä Jeesusta, että hän johdattaisi heidät tekemään apostolista työtä Luukkaan evankeliumin 10. luvun antaman mallin mukaan. Liityin vähän myöhemmin mukaan avustavaksi työntekijäksi. En ole varma, kuinka monta ihmistä tuli uskoon seuraavan yhdeksän kuukauden aikana. Meillä oli kerran kokoontuminen, johon osallistui noin 110 uskoon tullutta. Tiedän, että kaikki uskoon tulleet eivät olleet silloin läsnä ja lisää ihmisiä tuli uskoon tuon kokouksen jälkeen. Emme tietääkseni koskaan pitäneet lukua siitä, kuinka monta ihmistä oli tullut uskoon. Mutta tiedän, että saatoimme alulle ainakin 30 seurakuntaa sellaisten ihmisten keskelle, jotka eivät ennestään olleet uskossa. Tiedän, että menimme toisen polven seurakuntiin. Ja teimme koko joukon virheitä. Mutta toimimme samalla alueella kuin ne toiset 30 seurakuntaa, jotka oli muodostettu kristityistä ja jotka eivät koskaan voittaneet ketään uskon tielle. Ratkaiseva ero oli se, että aloitimme apostolisen työn Jeesuksen mallin mukaan eikä seurakunnan kasvuun tähtäämällä.
Mistä oikein on lähtöisin tämä olettamus, että seurakunta pitää aloittaa kokoamalla yhteen uskovista koostuva ydinjoukko? Se on kristillisen uskonnon omaa perua. Kokoamalla yhteen jo uskossa olevia kristittyjä ja keskittymällä kaikessa heihin on toteutettu Rooman valtakunnassa vallinnutta normaalia tapaa toimia niinä aikoina, jolloin sen alue oli suunnilleen kokonaan evankelioitu. Työn aloittaminen niistä, jotka eivät olleet uskossa, oli lähetyskentän toimintamalli. Se oli jotakin, jota tehtiin ”siellä kaukana”. Ja kun sitten lähetyskentällä voitettiin pieni joukko ihmisiä uskoon, työn painopiste siirtyi varsin pian kadotetuista uskoon tulleisiin. Miksi? Siksi, että se on ollut tapa, jolla seurakunnan toimintaa on pyöritetty viimeiset 15 tai 16 vuosisataa.
Eikö Jeesus kehottanut meitä tekemään opetuslapsia? Aivan varmasti kehotti. Käsittelemme tätä aihepiiriä tulevissa artikkeleissa. Totuuden sanoakseni Jeesus ei koskaan käskenyt meidän aloittaa seurakuntia. Puhun tästäkin lisää myöhemmin. Mutta haluan sanoa yhden asian rankan kokemuksen tuomalla vakaumuksella ja nähtyäni niin monien, todella lukuisten henkilöiden panneen alulle kotiseurakuntia: Jos aloitat kristillisen uskonnon lähtökohdista sen sijasta, että käyttäisit mallina Kristuksen itsensä antamaa esimerkkiä, joudut suuriin vaikeuksiin, jos yrität päästä eroon kristinuskon antamasta toimintamallista. Et ehkä koskaan pääse sen otteesta – useimmat eivät.
Saadaksesi lukea lisää Jeesus-keskeisestä apostolisesta työskentelymallista, katso seuraavat artikkelit: Oikealle perustukselle rakentaminen ja Kuinka löydämme rauhan lapsen
Mietiskeltävää:
- En tiedä yhtään kotiseurakuntaa, joka on keskittynyt puoleensavetävän seurakunnan toimintamalliin, joka olisi jotenkin paremmin tavoittanut kääntymättömiä kuin perinteisetkään seurakunnat. Oletko sinä?
- Mitä muita toimintamalleja perinteinen seurakuntakeskeinen kristinusko edustaa, joista meidän tulisi päästä eroon?
- Miksi työn aloittaminen kääntymättömien parissa merkitsee niin ratkaisevan suurta eroa?
Ross Rohde
Copyright © 2013 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.
