Art Katz: Moses At The Burning Bush
Kaukainen galaksi ESO 243-49, jossa on ympyröitynä (epätavallisessa paikassa) musta aukko, joka on todennäköisesti jäänyt jäljelle galaksin nielemästä kääpiögalaksista. Kuva: ESA Hubble.
On tulossa päivä, jolloin Jumala ilmestyy kirkkaudessaan. Millaisena hän siis ilmestyy? Jumalan kirkkaus ilmestyy kuluttavana tulenliekkinä, joka palaa tietyssä paikassa erämaan kätkössä, vuorella palavassa pensaassa – eikä missään muualla. Rakastan Jumalaa, joka tuo esiin kirkkautensa tällä tavalla. Rakastan Jumalaa, joka valitsi vaatimattoman pensaan, arkipäiväisen, tylsän ja tavallisen asian ja poisheitettävän jätepalan Jumalan kansan keskeltä.
Pidän siitä ja uskon siihen, että Jumala rakastaa ihmisiä, jotka näkevät asiat sellaisina kuin ne ovat ja juuri niin kuin hänkin ne näkee. Hän rakastaa ihmisiä, jotka katsovat suoraan asian ytimeen, vaikka se olisi tulessa ja vaikka se polttaisi ja vaikka se satuttaisi. Jumala haluaa olla siinä ahdingossa kanssamme ja hänen kirkkautensa viipyy siinä. Kirkkaus ei välttämättä ilmene jonakin loistavana tai ole yhteydessä johonkin säteilevään. Jumala on nöyrä ja vaatimaton ja ilmestyy meidän tilanteemme keskelle, jos meillä on uskallusta havaita se. Jos emme uskalla, emme ole apostolisia. Olemme ehkä karismaatikkoja, olemme kenties uneksijoita, kenties jonkinlaisia pakenijoita, haluamme vieläkin pastoriksemme tai vierailevaksi opettajaksemme jonkun mahtailevan tyypin jne. Me edelleen metsästämme jotakin jännitystä tai harrastamme hengellisiä asioita. Emme ole oppineet löytämään Jumalaa paikasta, jossa vähiten häntä odotamme, mutta jossa hän mitä todennäköisimmin ilmestyy – palavassa pensaassa. Oletko kääntynyt katsomaan siihen suuntaan vai oletko halunnut väistää tilanteen ja hankkia avioeron tai liittyä toiseen seurakuntaan? Emmekö teekin tällaisia valintoja? Emme halua käsitellä elämämme hankalia asioita juuriaan myöten.
Rakkaat pyhät, Jumala on aito ja hän haluaa seurakunnan, joka on aito, tai muuten se ei ole apostolinen eikä voi palvella hänen kansaansa Israelia. Niin uudistumattomia kuin he ovatkin, niin ylpeitä kuin he ovatkin ja niin maailmallisia kuin he ovatkin, heillä on vaistomainen kyky erottaa aito ja epäaito. Erämaa on paikka, jossa ei ole mitään harhaa, ei valepukuja, ei ulkokultaisuutta, ei mitään epäaitoa, ei mitään hienostelua, ei mitään keikarointia. Siellä on vain kuivaa, autiota, pölyistä, hiekkaa, hellettä ja aurinkoa. Se on paikka, joka on äärimmäisen karu, ja Jumala salli Mooseksen kulkea siellä 40 vuotta ennen kuin kohtasi tämän liekehtivän tulensa kirkkaudessa. Kun Jumala näki tuon kaiken, hän kääntyi katsoakseen sitä tarkemmin ja sanoi: ”Nythän minulla on apostolinen ehdokas”. Mooses ei mennyt katsomaan pensasta sen vuoksi, että oli utelias. Hän meni ottamaan selvää, miksi pensas liekehti, mutta ei palanut poroksi. Hän halusi tietää ”miksi?” Tässä meillä on siis mies, joka haluaa vastauksia ihmisenä olemisen perimmäisiin kysymyksiin. Hän ei ollut tyytyväinen elämään holokaustissa ja saamaan selville, että kuusi miljoonaa juutalaista poltettiin krematorioissa savuna ilmaan. Hän halusi tietää ”miksi?” Kuinka sellainen asia voisi tapahtua nykyään kaikkein valistuneimman kansan keskellä, länsimaisen sivistyksen kehdossa, jonka keskeltä nousivat esiin Beethoven, Brahms, Fichte, Hegel, Nietzsche, Kant ja sadat muut, jotka saavat meidät amerikkalaiset näyttämään uuno turhapuroilta ja ihmisiltä, joiden sivistys on vain pintakiiltoa? Kuinka saattoi kansakunta, jolla oli noin syvät juuret, tuottaa sellaista kauhua? Oletko sinä koskaan kysynyt ”miksi?”
Seurakunta on perustus ja totuuden pylväs tai se ei ole seurakunta ollenkaan. Onko olemassa mitään yhtä tekopyhää kuin tekopyhä seurakunta? Onko olemassa mitään pahempaa väärennöstä kuin epäaito seurakunta? Onko olemassa mitään yhtä epämukavaa ja tuskallisempaa istua kuuntelemassa kuin seurakuntaa, joka ei ole aito, tai saarnaa, joka ei ole tosi? Siinä tilanteessa, kun seurakunnasta tulee väärennös, ollaan niin ilmeisen vastakohtaisessa asetelmassa kaikkea aitoutta kohtaan, että jos sinussa on hivenenkin rehellisyyttä jäljellä, et voi sietää tilanteen aikaansaamaa tunnetta. Et voi kestää sitä ja sanoa ”Hei, veli ja sisar” ja antaa taputuksia olalle, suoda jättihaleja tai muuta sellaista, kun tiedät, että se ei edusta totuutta, se ei ole aitoa, se ei ole elämää eikä se edusta oikeaa suhdetta ihmisten kesken eikä Jumalan suuntaan.
Jumala varjelkoon, ettei antautumisesi jää vaillinaiseksi ja sinun elämäsi kulkeudu ohi Jumalan tosi päämäärien, jotka koskevat Israelia ja Kuninkaan paluuta ja hänen Valtakuntansa ennalleen asettamista. Hän tarvitsee ihmisiä, joilla on Jumalan kutsu ja joita hän on saanut valmistaa erämaassa. Voimmeko kestää, jos meitä halveksitaan siksi, että meidän työmme ei kauheasti kukoista emmekä voi esittää suuria numeroita tai esitellä hienoja ohjelmia? Pystymmekö olemaan tyytyväisiä, vaikka vaellamme väsyneinä erämaan arkisessa ympäristössä pölyisinä, paahtavan helteen alla? Jos pystyt uskollisesti sellaisessa ikävässä paikassa paimentamaan Jumalan lampaita, ei se päivä ole välttämättä kaukana, jolloin Jumala ilmestyy, ja silloin saattaa jopa käydä niin, että Jumala lähettää sinut. Kun sellainen kutsu tulee, sanotko ”tässä olen”? Sinun täytyy pitää Mooseksesta. Ensin hän kääntyy katsoakseen pensasta tarkemmin ja sitten Jumala kutsuu häntä kahdesti. Aina, kun Jumala kutsuu sinua kahdesti, sinun tulee tietää tämä ”voi sentään, tämä maksaa paljon”. Mutta vaikka Mooses ei tiennyt sitä, hän sanoi ”tässä olen”. Oletko sinä sanonut niin koskaan? Olepa rehellinen. Oletko koskaan irrottanut kaikki jarrut, ilman mitään varauksia ja ehtoja sanonut: ”tässä olen”?
Minä sanoin niin ja tiedätkö, mihin jouduin? Se vei minut pois 17 huoneen goottilaisesta talosta Plainfieldissä, New Jerseyssä, mitä syrjäisimpään Minnesotan kolkkaan pohjoisessa, jossa lämpötila laski talvisin 40 pakkasasteeseen. Muistan hyvin, kuinka seurakunnan johtavat veljet sanoivat minulle noihin aikoihin: ”Katz, olet käsittänyt kaiken väärin. Sinulla on 2,5 miljoonaa juutalaista 30 kilometrin säteellä ja sinä menet jonnekin Jumalan selän taakse?” – Yritäpä selittää se, kun ei ole olemassa mitään selitystä, on vain jonkinlainen käsitys kuuliaisuudesta. Jos sanot joskus Jumalalle ”tässä olen”, sinun on parasta kiinnittää turvavyö. Sinun mukava elämäsi, sinun elintasosi, sinun elämäntapasi ja suunnitelmasi siitä, kuinka haluat palvella Jumalaa, voivat muuttua hyvin perusteellisesti. Saatat joutua toteamaan, että ei ole mitään palvelustyötä, vaan ainoastaan jotain kompurointia jossakin kätkössä, jossa kukaan ei näe sinua eikä tunne sinua, mutta missä Jumala muovaa miestään tai naistaan. Tulee päivä, jolloin Jumala lähettää, ei haastamaan jotakin syrjässä asuvaa egyptiläistä, vaan Faaraon itsensä. Kuinka sinä pärjäät tässä osastossa? Oletko valmis voittamaan kokonaisia kaupunkeja Jumalalle yhdellä puheella? Luulen, että vihollinen etsii seurakuntia, joilla on tämänkaltaisia mahtailevia intohimoja, ja on valmiina sanomaan: ”Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?” Kysymys ei ole siitä, miten suosittuja olemme ihmisten silmissä, vaan siitä, kuinka paljon meitä pelätään henkivalloissa. Onko sinussa samaa, jota oli Jeesuksessa ja Paavalissa, sellaista virheetöntä Jumalan sinettiä, joka kertoo, että olet uskossasi aito?
Sellaista asemaa et voi vallata, jos vain silloin tällöin istut kirkon penkissä. Se löytyy erämaasta ja se saavutetaan vain siellä. Jumala kutsui Moosesta ja sanoi: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Pyhä paikka ei ole jokin maantieteellinen tontti jossakin Siinailla. Se on siellä, missä Jumala seurustelee miesten tai naisten kanssa poikkeavalla ja omintakeisella tavalla, ilman ehtoja ja jarruja. Se on siellä, missä Herra on Herra, täysin ja todellisesti, ja missä sinut voidaan lähettää liikkeelle ilman paluulippua ja lupausta menestyksestä. Sinä lähdet, koska hän lähettää. Siinä on pyhä paikka. Minun juutalaiset maanmieheni riutuvat kuoliaiksi tämän egyptiläisen maailmanjärjestyksen keskellä siihen asti, kunnes sellaiset Jumalan lähettämät ihmiset menevät heidän luokseen. Haluatko sinä mennä lähemmäksi ja katsomaan tarkemmin? Kuuletko sinä tällaisen kutsun? Oletko sinä valmis kohtaamaan palavan pensaan Jumalan ja lähtemään liikkeelle hänen lähettämänään?
Rukoilemme: Isä, kuka olisi sopiva tällaiseen? Mikä olen minä, että minun pitäisi mennä puhumaan faaraolle? Rukoilen sinua, hyvä Jumala, että sinä valmistaisit minua tässä minun kokemusmaailmani erämaassa, että minäkin olisin valmis kääntymään ja katsomaan tarkemmin ja kohtaamaan Jumalani, joka on kuluttava tuli – ja tulemaan sinun lähettilääksesi. Aamen.
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.
