Hän sanoi palveluspojalleen: ”Mene huipulle ja katso merelle päin.” Poika meni ylös, katseli ja sanoi: ”Ei näy mitään.” Elia sanoi: ”Mene takaisin.” Näin hän teki seitsemän kertaa. Seitsemännellä kerralla palveluspoika sanoi: ”Nyt mereltä nousee pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen.”
Elian usko nousevaan sateeseen oli hämmästyttävän vahva. Hän ei lannistunut palveluspojan raporteista, kun tämä totesi aina uudestaan, että mitään pilviä ei näy. Ei palvelija ollut asenteeltaan kielteinen, hän vain kertoi tosiasian. Sama tilanne voi tulla eteen meilläkin.
Kun sinä odotat hartaasti, että Jumala tekisi jotain sinun näkysi eteenpäin viemiseksi tai suunnitelmasi toteuttamiseksi, saatat kuulla pelkkiä kielteisiä tosiasioita. Oletko varma, että kannattaa jättää hyvä työpaikka? Mahtaako nyt olla hyvä aika myydä vanha asunto? Onko järkevää noin nuorena hankkiutua raskaaksi? Olisihan ihme, jos noin pitkälle edennyt syöpä paranisi! Sinun nettisivuillasi tuskin tulee olemaan muita kävijöitä kuin me itse! [Tämän vastaväitteen kuulin oikeasti, kun järjestimme taidenäyttelyn ja minä rakensin sille sivut.] Tai kannattaako sellainen sijoitus tehdä tässä taloustilanteessa? Ethän sinä ole ykkösehdokas tähän tehtävään? Onko sinulla aikaa ja voimia pitemmän päälle niin suureen työhön? Oletko sinä saanut edes yhtään seurakuntaa tämän tueksi? Luuletko, että jokin kustantaja julkaisee tämän käsikirjoituksen?
Joskus epäuskoa ruokkii ihmisten täydellinen välinpitämättömyys. Sinun istuttamaasi tainta ei kukaan huomaa. Nettisivusi ei houkuttele kävijöitä. Terveysongelmissa ei tapahdu mitään positiivista. Asuntotarjous ei tärppää. Autokin reistaa…
Ei näy mitään pilvenhattaraa, joka rohkaisisi odottamaan Jumalan ilmestymistä. Mikä vain häivähdys toivoa riittäisi aluksi. Kuitenkin, vaikka mitään ei näy, Jumala ei puhu, positiivisia uutisia ei ole, unelma elää. Unelma on niin sitkeä, että haluat mennä sen kanssa vaikka läpi harmaan kiven. Mutta taivas, jossa ei näy pienintäkään merkkiä sateesta, Jumala joka vaikenee, on enemmän kuin uskon testi. Pienikin Pyhän Hengen kosketus riittäisi herättämään unelman henkiin ja innostaisi etsimään vieläpä hyllylle siirretyt suunnitelmat kätköistään ja harkitsemaan niidenkin edistämistä. Kun innostuksen liekki roihahtaa, elämä saa uuden alun. Voi tulla tunne, että tässä on se käännekohta, se toivottu läpimurto, jota on rukoiltu.
Siinä samassa myrskypilvet synkensivät taivaan ja alkoi rankkasade.
Uskon ihmisen on syytä imeä itseensä Eliaan henkeä, omaksua Raamatun opetuksia siihen asti, että on käytettävissä, kun Jumalan ihmeet alkavat vyöryä niskaan kuin rankkasade. Toivon itse osaavani sitä, mutta jos en, toivon että joku muu voi olla Elian kaltainen Pyhän Hengen lähettiläs. Haluatko sinä olla sellainen Jumalan ihminen?
1.Kun.18:43-44, 1.Kun.18:45.
Copyright © 2024 Simo Papunen
