Jos Kristuksen nimeä käytetään haukkumanimenä teitä vastaan, voitte olla onnellisia, sillä Jumalan kirkkauden Henki on teidän yllänne. Kenenkään teistä ei pidä kärsiä murhaajana, varkaana, pahantekijänä tai vakoojana. Jos joku sen sijaan kärsii kristittynä, hänen ei pidä hävetä vaan antaa kristityn nimen tuottaa kunniaa Jumalalle.
Katharsis on mielenkiintoinen ilmiö, joka minun mielessäni yhdistyy ennen kaikkea teatteriin. Teatteri luo meille keinotekoisesti tilanteita, joihin eläytyminen puhdistaa mielemme sopukoita. Voimme kokea erilaisia tunteita ilman että olemme varsinaisesti osallisia. Elokuvat toimivat samoin. Voimme eläytyä johonkin romanttiseen rakkaustarinaan ja tuntea samoja tunteita kuin näyttelijät. Elokuvassa esiintyvä viha tai kauhu voivat saada aikaan saman – ne ikään kuin purkautuvat meistä, vaikka emme oikeasti osallistu mihinkään elokuvan kohtauksiin. Ihmisen tunnetila voi olla kuin sotkuinen tukka, jonka katharsis kampaa siistiksi. Katharsiksen jälkeen ihmisen sisin on seesteisempi ja tasapainoisempi ja tunnepitoiset laineet tyyntyneet.
Sama voi tapahtua meille, kun kuulemme evankeliumia. Hengessä katsomme Jeesusta ristillä, tunnemme myötätuntoa häntä kohtaan, olemme siinä hänen rinnallaan kuin ryöväri ja koemme yhteyttä Vapahtajaamme. Siinäkin voi sanoa, että tapahtuu jonkinlainen katharsis. Saatamme jopa tuntea tietynlaisen rauhoittumisen, kiitollisen mielen. Tapahtuu vähän sama kuin tapahtui ristiinnaulitsemisessakin – ukkonen jyrähti ja salamoi. Ukonilman jälkeinen raikkaus täyttää tilan ja mielen valtaa helpotus.
Katharsis voi olla niin hienovarainen ilmiö, että emme sitä huomaa edes tapahtuvan. Monella tavalla hengellinen tilaisuus lauluineen ja sananjulistus voi koskettaa sisintä niin että tapahtuu huomaamattomasti puhdistumista. Osa siitä voi olla tietoista, osa sitä mielen ja tunnemaailman syvähengitystä, jota katharsis osaltaan kuvaa.
Jos teatteri ja elokuva saavat mielensisäisen säämme vaihtelemaan, niin osaksemme tuleva kärsimys on jo myrskyn tai ainakin navakan tuulen puhaltamista. Jos kärsimme kristittyinä, olemme osallisia Kristuksen ruumiin yhteisestä tuskasta. On selvää, että silloin sisäinen puhdistuminen on enemmän kuin katharsista. Hänen verensä puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. Jos tämä sisäinen puhdistuminen on sielun pesu, silloin Kristuksen kärsimyksiin osallistuminen on sielun täyttymistä Hengellä. Siinä ikään kuin ihmisen sielu täytetään sillä vahvalla viinillä, jolla astiat Kaanaan häissä täytettiin. Raamattu käyttää monia eri kielikuvia. Pietari totesi naulan kantaan: voitte olla onnellisia, sillä Jumalan kirkkauden Henki on teidän yllänne. Kärsimyksen tuli palaa sisäisessä lampussamme kuin liekit Gideonin sotilaan ruukussa.
Mitä juuri tänään kaipaamme – sen Jumalan Henki tahtoo antaa. Hän näkee sielumme janon ja voi janomme sammuttaa. Hän näkee puhdistumisen tarpeemme ja voi antaa sellaisen katharsiksen, että askeleemme nousevat irti lattiasta ja ilo valtaa sydämemme pitkäksi aikaa, uusi näky saa hengessämme tilaa ja lähteitä puhkeaa sielumme maisemaan. Uusi voima nostaa meitä ylös masennuksestamme ja saamme intoa ja alttiutta olla tulevina päivinä Jumalan käytettävissä.
Kun Henki tarttuu ja alkaa viedä, sanothan sinäkin ”aamen”!
1.Piet.4:14-16 UT2020, Hepr.9:14 UT2020.
Copyright © 2024 Simo Papunen
