Ota parhaita vehnäjauhoja ja leivo niistä kaksitoista uhrileipää. Käytä kuhunkin uhrileipään jauhoja kaksi eefa-mitan kymmenesosaa. Aseta leivät kahteen kuuden leivän riviin puhtaalla kullalla päällystetylle pöydälle Herran eteen.
Uudessa liitossa emme toteuta vanhan liiton esikuvia sellaisenaan, vaan sovellamme niitä. Yritämme ymmärtää, miten Kristuksen ruumiissa tulevat esiin vanhan liiton esikuvat. Jos oivallamme näitä yhtäläisyyksiä, vanhan liiton kirjoitukset pääsevät valaisemaan uuden liiton elämää.
Näkyleivät edustavat Jumalan sanaa ja nimensä mukaan – alkukielessä ’läsnäolon leivät’ – ne edustavat Jumalan läsnäoloa ja hänen ilmaistua tahtoaan uskovan elämässä. Leipä kuvaa Jumalan sanaa ravintona, kun taas lampussa palava oliiviöljy kuvaa Pyhän Hengen jakamaa valoa, joka sekin perustuu sanaan. Ilmestysmajan pyhä tila kuului papeille. Se oli huone, jossa säilytettiin leipiä, mutta mahdollisesti myös ruokailtiin. Jeesus nosti tämän ilmestysmajassa tapahtuneen ruokailun ehtoollisen muotoon. Papistolle aikaisemmin kuulunut yksinoikeus kuuluu nyt kaikille uskoville.
Ilmestysmajan pyhässä oli myös seitsenhaarainen kynttilänjalka. Oliiviöljyä poltettiin seitsemässä lampussa vuorokauden ympäri. Uudet leivät asetettiin kultaiselle pöydälle joka viikko ja niiden päälle tuli vielä suitsuketta. Tässä kolminaisuudessa siis rukous oli tärkeällä paikalla.
Ilmestysmajan pyhä on esikuva uskovan sisäisestä elämästä ja näemme siinä reseptin tervettä uskoa varten. Pyhä tila oli huone, jossa toteutettiin luonnollista uskonelämää päivittäin. Se ei ollut vielä varsinaisesti yliluonnollista. Kaikkein pyhin oli se huone, joka tarjosi yliluonnollisia kokemuksia. Niitä oli mahdollista kokea harvemmin. Yliluonnolliset kokemukset kuuluvat uudessa liitossa kuitenkin jokaiselle uskovalle. On hyvä kokea yliluonnollisia kokemuksia ja tuntea, miten Jumala on läsnä, miten suloista hänen siunauksensa on ja millainen riemu voi puhjeta hänen läsnäolostaan. Ymmärrämme hyvin, että tällaiset kokemukset ovat harvinaisia, eivät ainakaan jokapäiväisiä. Mutta jos jäisimme niitä ilman, millainen haalea kuva meille jäisi Jumalasta? Koettelemuksien keskellä palautuu mieleen kaikkein vahvimmat muistot Jumalan kohtaamisista.
Yritin kaivaa netin syövereistä tietoa, kuinka paljon vehnäjauhoja tarvittiin yhteen leipään. Kuten luimme ’kaksi eefa-mitan kymmenesosaa’ ja jos eefa-mitta olisi nykymitoilla 22 litraa, niin jauhoja olisi tarvittu 4,4 litraa. Huh, minkälaisia leipiä! Niitähän piti pyöritellä kuin autonrenkaita! Olisiko niin, että koko viikon leipomukseen riitti 4-5 litraa jauhoja? Saatan syödä yhden ranskanleivän viikossa – se vaatii reilusti alle litran jauhoja. Tämä pähkäily ei paljon tuo nyt asiaan selvyyttä, kun ei meillä ole oikein tietoa syöjienkään määrästä. Huomaan tässä asian joka on alkanut häiritä: mahtaako faktatieto lopultakaan auttaa hengelliseen ymmärrykseen – miksi sitä viljellään niin paljon?
Olennaista on tämä uuden liiton papillekin sopiva sanan ja rukouksen harrastus Pyhän Hengen läsnäolossa. Tehdään sitä. Huomionarvoista on, että Jumala sanoo Aaronille ohjeeksi: Leivät kuuluvat Aaronille ja hänen jälkeläisilleen. Heidän on syötävä ne pyhässä paikassa, sillä ne ovat erityisen pyhiä. Ne on säädetty heidän ikuiseksi osuudekseen Herralle omistetuista tuliuhreista.
Ei mitään muttia – joko syöt sanaa rukouksen hengessä tai näännyt ravinnon puutteessa. Mutta jokainen päättää omasta puolestaan, kuinka elää. Toivottavaa on, että sisäinen ihmisemme ei näänny ravinnon puutteeseen. Jumala on antanut lupauksia ja niiden mukaan saamme nauttia runsaasta ravinnosta.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
3.Moos.24:5-6, 3.Moos.24:9, Ps.23:5.
Copyright © 2024 Simo Papunen
