Kun Jeesus vielä puhui naiselle, tuotiin synagogan johtajalle kotoa viesti: »Tyttäresi kuoli. Ei kannata enää haaskata opettajan aikaa.» Jeesus kuuli tämän ja sanoi johtajalle: »Älä luovu toivosta. Luota minuun.»
Usko ei oikein kasva, jos tyydymme oloihimme. Pahoihin ongelmiin ajautuminen ja hätään joutuminen ovat uskon kannalta hyödyllisiä tilanteita. Kun synagogan esimiehen tytär oli kuolemansairas, vaati isän taholta lujaa uskoa kääntyä Jeesuksen puoleen. Entä kun isälle kerrottiin, että tytär kuoli jo?
Mikä harppaus uskon kannalta, että tässäkin tilanteessa vielä usko kurotti ihmeeseen ja rukous asetti tavoitteeksi lapsen tervehtymisen! Lääkärin apuun turvaaminen on meille useinkin luonnolliseen paranemiseen luottamista. Tiedämme, että sopiva hoito ja oikea lääkitys parantaa. Mutta usko ei välttämättä silloin saa tilaisuutta kasvaa.
Usko kasvaa, kun joudut tavoittelemaan jotakin, joka ei ole helppo saada. Mikä onkaan sinun kohdallasi vaikea tavoite? Syöpä tai muu ’parantumaton’ sairaus voi olla sellainen vaikea haaste. Jollekulle se on puoliso, toiselle oma lapsi, kolmannelle ylennys työpaikalla. Joku kaipaa Hengen voitelua, Jumalan antamaa kutsumusta, Pyhän Hengen kastetta, armolahjaa joka voisi toimia seurakunnan hyväksi tai kenties paikkaa lähetystyössä. Tavoitteita voi olla monenlaisia.
Kannattaa asettaa niitä tavoitteita ja nostaa rimaa niin, että riman ylitys olisi uusi ennätys ja jotakin, mihin ei itse pysty, vaan tavoitteeseen pääsy on mahdollista ainoastaan Jumalan avulla. Omalta kannalta koen, että ihan mahdottomia tavoitteita ei kannata itselleen heti asettaa, koska ymmärrän, että usko useimmiten kasvaa asteittain, vähitellen, pienin askelin pikemmin kuin suurin harppauksin – ainakin omalla kohdallani. Synagogan esimies, josta tekstimme puhuu, oli luultavasti uskossaan aika vahva jo valmiiksi, siksi hänen uskonsa oli mahdollista kasvaa odottamaan lapsensa täyttä toipumista.
Koska usko ei ole luonteeltaan laskelmoinnin ja varovaisuuden pelikenttää, rohkeus ja uskalias heittäytyminen kuuluvat asiaan. Usko kurottaa otettaan tavanomaisen ulkopuolelle. Usko rukoilee ja anoo asioita, joita on vaikea saada, mutta joiden arvo on mittaamaton. Kasvuun kurottuva usko on häpeilemättömän innokas kokemaan ihmeitä.
Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagogan esimiehelle: ”Älä pelkää, usko ainoastaan”.
Mark.5:35-36 UT2020, Mark.5:36 KR38.
Copyright © 2024 Simo Papunen
