Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: ”Kosketa minua nivusiin ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.”
Palvelijan nimi oli todennäköisesti Elieser. Hänestä tuli tavallaan esikuva Pyhälle Hengelle, joka etsii morsianta Kristukselle. Kristuksen esikuva on tässä yhteydessä Iisak. Elieser sai saman tehtävän kuin Pyhä Henki nykyään: etsiä Kristukselle morsian, johdattaa hänet Kristuksen luo, tehdä hänestä uskon isän Aabrahamin perillinen. Elieser sai tiukat kriteerit siihen, minkälainen morsiamen tulisi olla. Hänen piti olla Aabrahamin sukua, kaunis neitsyt, luonteeltaan palvelevainen ja aulis lähtemään kauas kotoaan – siis vähän seikkailuhenkinen. Rebekassa oli juuri näitä aineksia.
Kun Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla samarialaisen naisen, hän oli myös etsimässä itselleen morsianta. Sama teema toistuu – vähän eri muodossa vain. Kriteerit ovat erilaiset, rimaa on laskettu huomattavasti. Vaatimuksia ei esitetä, syntinen nainen on kelvollinen, sillä Kristus sanoo: En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.
Korkea veisu eli Laulujen laulu ilmentää myös tätä rakkauden etsintää. Siinä kuningas etsii itselleen vaimoa ja rakastuu. Hän ilmaisee rakkauttaan ihastukselleen: Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni!
Kuten tiedämme, rakkaus ei aina ole niin mutkatonta, vaan se voi olla monimutkaista. Rakkautta kuvataan puutarhaksi, jossa kasvaa kaikenlaisia kukkivia ja tuoksuvia kasveja. Siellä on lähde, joten vesi on osa teemaa tässäkin romanttisessa kuviossa.
Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde, paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta, nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia. Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet!
Oletko sinä tietoinen siitä, että olet ”lukittu ja sinetöity”? Että levität ympärillesi tuoksuja, joista ei ole helppo ottaa selvää? Levitätkö ”Kristuksen tuntemisen tuoksua” muiden nenään? Onnittelut, se on sentään jotakin ja sen voi tunnistaa. Mutta nämä muut vaikutelmat todistavat, että miehet eivät kykene ymmärtämään naisia, vaan naiset pysyvät arvoituksellisina ja vaikeasti käsiteltävinä. Me miehet olemme aina ymmällämme, kun ”taas ne tuulet puhaltavat”. Mitä kummaa kaikki tarkoittaa?
Jos selviämme näistä kosimispuuhista ja naisen liehittelystä jotensakin kunnialla, voimme olla tyytyväisiä. Useimmat meistä miehistä kompastelemme läpi romantiikan sumun, mutta hyvässä tapauksessa olemme uskollisia sille naiselle, joka valikoitui vaimoksi kaiken sekoilun jälkeen. Usko antaa pohjaa tolkulliselle elämälle, vaikka vaimon uskollisuus avioliiton kestävyyden takana useimmiten on.
Sama monimutkaisuus voi hallita jumalasuhdettamme. Emme ymmärrä, mitä Jumala haluaa. Kristus on meille jotakin etäistä ja vaikeatajuista. Romantiikkaa on vaikea hengellisestä elämästä löytää. Rakkaudesta puhutaan, mutta miten se oikeasti näkyy ja tuntuu ja miten se vaikuttaa? Olemmeko todella rakkauden kohteina, kun podemme jatkuvasti kalvavaa syyllisyyttä ja seurakunnassakin syrjitään? Yritämme ajatella, että kokemusmaailmamme ja uskon todellisuus ovat erillisiä – miellämme asian niin. Mutta Jumalan tarkoitus varmasti on, että koemme hengellisen elämämme rikkautena ja tasapainoa antavana, turvallisuutta tuovana elämäntapana, joka johtaa pelastukseen ja taivaan iloon.
Näin oikeastaan löydämme itsemme avioliiton kaltaisesta suhteesta Jumalaan. Saamme olla oikuttelevia, vaikeasti ymmärrettäviä puolisoita ja miehemme rakastaa meitä silti. Hänen uskollisuutensa ansiosta meillä on tulevaisuus ja toivo.
(Tämä on eSiru-blogin tuhannes artikkeli.)
Laul.l.2:17, 1.Moos.24:2-4, Luuk.5:32, Laul.l.4:7, Laul.l.7:7, Laul.l.4:12-15, (Jer.29:11).
