Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni.
Se vastaa suomalaista sananlaskua: ”Eteenpäin, sano mummu ku lankes”. Jotkin vastukset ovat leppymättömiä, jotkut vastustajat armottomuudessaan sitkeitä. Joitakin vastustajia on mahdoton selättää. Miten siis pääsemme voitolle?
Karkaistaan uskomme heidän liemissään. Hiotaan uskon kaksiteräinen miekka sellaiseksi, että se todella viiltää halki. Kestäkäämme taistelussa niin ettemme luovuta. Näyttäkäämme vihollisemme, että mekin olemme itsepintaisia, kun Herra meitä tukee. Hänen oikea kätensä pitelee miekkaamme, hänen vasen kätensä kannattelee uskon kilpeä – emme lannistu, kun Kaikkivaltias on kanssamme.
Jos kaadumme, nousemme ylös. Emme jää voivottelemaan ja säälimään itseämme. Jos uuvumme pahasti, sotajoukkojen johtaja voi tulla luoksemme ja virvoittaa meitä. Kun olemme päässeet tolpillemme, hän antaa meille ohjeita seuraaviin taisteluihin.
Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?”
Joosua sai tietää, että mies oli Herran sotajoukon päällikkö. Joosua sai kuulla ohjeita, miten Jerikon valloituksen oli määrä toteutua. Meidänkin kannattaa elää toivossa, että Herra sotii puolestamme. Hänen menettelytapansa eivät aina ole ihan ihmismielen mukaisia, mutta ne ovat tehokkaita. Oma avuttomuutemme vastuksien ja vastustajien edessä ei ratkaise mitään. Tilanteen avaimet ovat Herran käsissä. Jos yritän ratkaista ongelmani itse, pitää avaimet tiukasti hallussani, Herran sotajoukon päällikkökään ei välttämättä voi meitä auttaa. Hänen tulee saada hallita, pitää avaimet, käyttää miekkaa ja kilpeä, raivata tietä, puhaltaa torveen ja antaa hyökkäyskäsky.
Hänen apunsa on varma, hänen voimansa murskaava, mutta hän tulee joskus apuun vasta, kun meidän voimamme ja keinomme ovat lopussa. Kun kaadun, voin odottaa Herraa avukseni. Vihollinen voi ilkkua, mutta meillä on puolellamme elämän ruhtinas.
Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hepr.4:12, Miika 7:8, Joos.5:13, Room.8:31.
