He teroittavat kielensä kuin miekan, jännittävät nuolekseen myrkyllisen sanan, ja äkkiä he piilopaikastaan ampuvat viatonta, ampuvat, eivät pelkää.
Herran veli Jaakob taisi olla oikeassa, kun hän luonnehti ihmisten kielenkäyttöä näin: Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä.
Jos kykenemme kesyttämään kielemme, olemme luultavasti aika hurskaita. Joillakin on synnyinlahjana säyseä luonne ja siitäkin on apua. Mutta jos on keskiverto tapaus, luultavasti suu suoltaa pahoja sanoja mennen tullen. Minä en ole poikkeus.
Sitä tärkeämpää on ymmärtää kehittää itseään, kasvattaa omaa luonnettaan. Voiko ihminen olla itseoppinut lopulta kuitenkaan? Pitääkö olla sosiaalinen ja antaa muiden hioa särmiä? Vastaisin tähän heti, että tiedän hyvän tavan kasvaa: – Pitää vain kuunnella, mitä Jumala puhuu. Raamattu käteen ja oppimaan! Jos ei sana saa meissä sijaa eikä uskossa sulaudu meihin, jos arvot eivät ole kohdallaan ja elämässä tavoitteet oikeanlaiset, tuskin edistymme.
Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Mitä enemmän opimme kielemme kesyttämistä, sitä myönteisemmin puhumme. Annamme rohkaisevaa palautetta, kannustamme eteenpäin, jaamme lohdutusta, valamme uskoa. Sitä vähemmän kiistelemme turhanpäiväisistä asioista, sitä vähemmän änkyröimme. Annamme toisille hyviä vaikutteita, kun tuomme esiin kiitollisuutta, luottamusta, valoisaa mieltä ja uskon näköaloja. Tässä harjaantuminen merkitsee hengellistä kasvua ja se on sitä, vaikka välillä tulisi takaiskujakin.
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.
Kol.3:14, Ps.64:4-5, Jaak.3:6-8, 2.Kor.3:18, Fil.3:12.
