Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte.
Paavali moitti korinttilaisia, että he hyväksyivät kaikenlaista palturia evankeliumina. Eräiden eksyttäjien takia käsitys Jeesuksen persoonasta vääristyi ja heidän ymmärryksensä Pyhästä Hengestä sai outoja piirteitä. Kaiken lisäksi sanaa ’evankeliumi’ käytettiin väärin ja sen sisältö muuttui niin että kaikenlaisia orjuuttavia lain käskyjä tarjoiltiin nyt ilosanomana.
Evankeliumin korvikkeita on tänäkin aikana. Lain alle viedään ihmisiä mennen tullen ja toisaalla taas ihmisille puhutaan niin liberaaleja tulkintoja Raamatusta, että oksat pois. Nykyajan ihminen on kovasti tottunut hemmottelemaan itseään kaikenlaisilla huvituksilla, peleillä ja hauskanpidolla, että Jumalan sanaakin täytyy pehmentää ja syöttää se pullamössönä tai vaahtokarkkina.
Yritän rohkaista ihmisiä Jumalan sanan pohjalta, mutta koen aika usein haasteena evankeliumin esille tuomisen, sillä en haluaisi myydä sitä ’halpana armona’ enkä haluaisi toisaalta olla ahdasmielinen ja tarjoilla jotain elämälle vieraita tulkintoja sanasta. En haluaisi tarjota mitään unelmahöttöä ihmisille, joiden ongelmat ovat haudanvakavia, joiden haavat ovat kipeitä tai joiden elämä on suuntaa vailla. Sillä niitä juuri aito evankeliumi on voimallinen korjaamaan. Evankeliumi on juuri sellaisia ihmisiä varten, joiden kohdalla ihmisenä olemisen tuska on huipussaan, joiden sielu huutaa armoa ja kääntyy Jumalan puoleen.
On selvää, että laki ei kykene auttamaan ketään elämänsä kriisissä olevaa. Jos joku on jo ennestään nääntynyt vaatimusten alle, taakoittunut hyvän elämän suorittamisesta ja kokenut epäonnistumista, hylkäämistä, moitetta ja tuomitsemista, ei häntä voi auttaa mikään muu kuin aito evankeliumi. Ihmisen täytyy saada kuulla, että hän on hyväksytty, hän on Jumalalle rakas, hän on arvokas, hän riittää. Hän saa anteeksi, hän voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän ei ole omassa varassaan, vaan häntä tuetaan. Sisaret ja veljet ovat valmiina nostamaan hänet jaloilleen ja jos he eivät jaksa kantaa, Jumalan armo ja loputon hyvyys kantavat kuitenkin.
Sillä tavalla uskosta tulee elämän perusta ja Kristuksesta sen kulmakivi. Kantava ajatus siinä on evankeliumi. Kun se pysyy keskipisteenä, ei kukaan ahdasmielinen uskova vaatimuksineen voi elämää pilata. Älkäämme siis olko ahdasmielisiä vaatijoita ja jarruttako kenenkään uskoa, älkäämme leikatko toisilta uskovilta siipiä irti, vaan:
Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.
Room.1:16, 2.Kor.11:4, Hepr.3:13.
