Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: ”Mitä sinä pystyt tekemään?” Sanooko teos tekijälleen: ”Ei sinulla ole taitajan kättä.”
Tai sanooko savi ”Haluan pois tästä dreijan päältä. Maailma pyörii silmissä niin että päätä huimaa. Kauanko tätä pitää kestää?”
Voihan elämä joskus tuntua yksitoikkoiselta rutiinin pyörittämiseltä. Mitään ei tapahdu, päivät kuluvat puuduttavan samanlaisina, pienet ympyrät toistavat itseään. Monet kaipaavat vaihtelua arkeensa, jotakin irtiottoa, etelän lomaa tai vastaavaa.
Emme välttämättä huomaa, että siinä yksitoikkoisen arjen keskellä Jumalan käsi muovaa meitä. Emme aina ymmärrä, miten arvokasta luomisprosessia käymme läpi. Elämisen paine puristaa meistä mehut, arki on yhtä uuvuttavaa pyöritystä, mutta:
Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
Kun olemme jättäneet itsemme ja elämämme Jumalalle, hän tekee meissä työtään. Aina emme sitä näe, mutta usko kasvaa sisimmässämme, kun Suuri Savenvalaja on ottanut meidät työpöydälleen. Sielustamme tulee esiin Jumalan hengen antama muoto kaiken pyörityksen keskellä. Kun pysähtyminen tulee, voi tulla tyhjä olo. Tai elämän tuska vaihtuu toiseksi: joudumme kuumaan uuniin. Kaikella on kuitenkin tarkoitus. Kun annamme Jumalalle valtakirjan tehdä työtään, olemme onnellisia ja iloisia ja katsomme elämämme kulkua rauhallisin mielin. Emme valita ja kaipaa pois dreijan päältä, vaan tiedämme: tämä on elämää taivaan Isän dreijan päällä, hänen turvallisten käsiensä välissä.
Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.
Jer.18:6, Jes.45:9, 2.Kor.4.16-17, Fil.1:6.
