Olen ollut mukana monissa seurakunnan kokouksissa ja pienryhmissä, joissa on enemmän lannistettu kuin rohkaistu. Oikeaoppisuus ja siihen liittyvä kiivailu on omiaan lannistamaan ihmisiä. Mielipide-erot nostattavat joskus hyökyaaltoja, jotka suorastaan hukuttavat ihmisiä. Paavali kehottaa: Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Hepr.10:25. Käännöksessä on tekstiin lisätty sana ”seurakunta”, vaikka alkuteksti puhuu vain uskovien yhteen kokoontumisesta, mutta siinä nousee selvästi esille yhteen kokoontumisen tarkoitus – rohkaista toinen toistaan. Rohkaisun saaminen on yhteen kokoontumisen yksi keskeinen tarkoitus. Rohkaisun tulee nousta ennen kaikkea Jumalan sanasta, evankeliumista. Mutta myös opetuksen tulisi olla myönteistä, kannustavaa ja rohkaisevaa. Liian paljon on kaikenlaista alaspainamista, lannistamista, nöyryyttämistä ja jopa häpäisyä. Valtava kilpailuhenki, joka hallitsee varsinkin miehiä, luo myös seurakunnan keskellä helposti sellaisia painiotteluita, joissa joku joutuu kasan alimmaiseksi. Emmehän me halua sellaista irvikuvaa luoda Jumalan seurakunnasta?
Rukoilen Jumalaa ja toivon sydämestäni, että saat näiltä Uskon kilven sivuilta sellaista hengellistä ravintoa, joka rohkaisee ja kannustaa sinua menemään eteenpäin uskon tiellä ja oman kutsumuksesi tiellä. Joosuan kirjassa esiintyy neljä kertaa kehotus ”ole rohkea ja luja”. Odotan ja toivon hartaasti, että et joudu millään tavoin häpeään vaan voit nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle! (Vrt.Fil.1:20).
