Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”
Itämaan tietäjät olivat sen aikaisia tiedemiehiä tai pikemminkin astrologeja. He tulivat jostakin nykyisen Irakin maisemista ja olivat luultavasti syntyperältään juutalaisia, joiden esi-isät aikoinaan joutuivat pakkosiirretyiksi Babyloniin. Siellä diasporassa he saivat sen aikaista huippuopetusta. Messiaan odotus kuitenkin säilyi heidän maailmankatsomuksessaan. Tähtitiede ei ollut siihen aikaan puhdasta tiedettä, vaan sekoitus erilaisia taivaan ilmiöitä ja niihin liittyviä uskomuksia. Nämä juutalaiset oppineet miehet yhdistivät taivaankappaleiden liikkeet ja juutalaisen uskonnon. Niinpä planeettojen kohtaaminen taivaalla, jonka ennustaminen tähtihavaintojen perusteella oli heidän leipätyötään, sai heidät lumoihinsa. Jupiterin ja Venuksen kohtaaminen nimittäin tapahtuisi Leijonan tähdistössä – se tietäisi kuninkaan – Juudan leijonan – syntymistä!
Suunnilleen näin voimme kuvitella heidän ajatuksenjuoksunsa kulkeneen. Tiedämme, että elokuussa vuonna 3 eKr. Jupiter ja Venus kohtasivat taivaalla ja sen ajan tähtitiede pystyi ennustamaan, että seuraava kohtaaminen olisi pian, nimittäin vuonna 2 eKr. kesäkuun 17. päivänä. Niinpä ”itämaan tietäjät” lähtivät matkaan hyvissä ajoin ja saivat nähdä Betlehemiin tullessaan, kuinka Jupiter ja Venus kohtasivat taivaalla lähellä horisonttia. Yhdessä niiden valovoima näytti kirkastuvan huomattavasti. He päättelivät, että juuri siinä hetkessä ja paikassa tapahtui Messiaan syntyminen.
Tarvitsemme uskoa itsekin, jotta voimme yhdistää tieteellisen tiedon ja Messiaan syntymisen toisiinsa. Ehkä itämaan tietäjät olivat juuri saapuneet Betlehemiin sen tallin luo, jossa Jeesus-lapsi oli? Ehkä lapsen itku ohjasi heidät oikeaan paikkaan? Luulen, että ne paimenet, jotka kedolta saapuivat Jeesus-lasta etsimään, löysivät hänet juuri itkun perusteella. Maria oli ehkä vasta kapaloimassa lastaan, sillä tiedämme, että kapalointi on vauvalle hyvin rauhoittavaa. Kapalointia suositellaan vielä nykyäänkin itkuisen vauvan rauhoittamiseen.
Tässä kohtaa voimme pysähtyä miettimään, mikä asia on minua henkilökohtaisesti puhutellut ja vetänyt Jeesus-lapsen luo. Voin sanoa omasta puolestani, että tähdet ovat olleet vetovoimaisia minunkin kohdallani ja lapsen itku on melkeinpä karkottanut minua pois. Tarkoitan, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka vaikuttuu luonnon ilmiöistä, ihmettelee samoja asioita kuin tiede ja kokee tarpeelliseksi ymmärtää erilaisia ympäristössämme tapahtuvia ihmeitä. Käsite ’Luoja’ on uskossa siis tärkeä.
Vaimolla on tapana katsoa tv:stä sarjoja tai dokumentteja, joissa on menossa synnytyksiä. Minä menen sellaisia karkuun. En halua kuulla sitä tuskan huutoa ja lapsen rääkymistä. Ovathan vauvat kyllä suloisia, kun heidät on saatu ensiksi rauhoittumaan. Mutta on selvää, että tietynlaiset henkilöt, varsinkin äidit, ovat hyvin kiinnostuneita synnytyksistä.
Ehkä on vielä muitakin tyyppejä, jotka erottuvat. Esimerkiksi Simeon ja Hanna – he olivat hurskaita ihmisiä, joiden hengellinen elämä oli vahvaa ja he elivät Hengen johdatuksessa. He saivat kohdata Messiaan ihan fyysisesti, sillä heillä oli sydämessään sisäinen Hengen johdatus, joka kuljetti heidät Jeesus-lapsen luo.
Siellä kuningas Daavidin kotimaisemissa Jeesus-lapsi syntyi. Siellä paimenet olivat kedolla kuin Daavid aikoinaan. Siellä enkelit ilmestyivät ja kertoivat, että Daavidin Poika oli syntynyt. Jouluevankeliumi on aina yhtä sykähdyttävä. Eri asiat voivat vaikuttaa meihin, että hakeudumme Jeesuksen luo. Jumalalla on monia tapoja vetää meitä yhteyteensä. Olkoon joulusi tänä armon vuonna 2021 siunattu ja saakoon Jeesus-lapsen läsnäolo sinun juhlaasi rikastuttaa.
Jes.9:6, Matt.2:1-2.
