Lukijani ovat varmaankin jo huomanneet, että en juurikaan arvosta seurakuntien panosta oman hengellisen elämäni tukijoina. Tämä ei ollut ennakkoasenteeni, vaan se on lopputulema kaikesta kokemastani. Yksi pettymyksen aihe oli se tosiasia, että helluntaiseurakunnissa ei ollut minkäänlaista kykyjen etsintää, ei mitään apua, jotta uskoon tulleet löytäisivät omat lahjansa ja kehittäisivät niitä. Aivan alkeissa pyörittiin: oliko usko nyt oikeata, oliko sydän Jeesuksen verellä pesty, oltiinko todella uudestisyntyneitä, mahtoiko kaste oikeasti toteutua, oliko omatunto hyvä ja mieli riittävän nöyrä, käytös kunnollista, Pyhä Henki oikeasti sydämessä, oliko vaellus kristillistä vai vieläkö syntielämä jatkui jne. – Voi hyvä tavaton…
Uskoon tulleita pitäisi ohjata hengelliseen kasvuun eikä jäädä pyörimään koko ajan lähtötelineissä. Urheilukisoissa joskus näkee, kuinka lähtö otetaan uusiksi monta kertaa. Onko mitään pitkästyttävämpää?
Jos kasvua alkaa ilmetä, jossain vaiheessa alkaa esiin nousta kysymys: Mikä onkaan Jumalan tahto minun kohdallani? Onko hänellä varattuna minulle oma kutsumustyö?
Kutsumuksessa on usein kysymys lahjoista ja kyvyistä. Vaikka Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias ja kykenee ihmeisiin, hänkin toimii kykyjenetsijänä. Hän uskoo tehtäviään niille, joilla on sen suorittamiseen edellytykset. Toisinaan lahjakkuuden ei tarvitse olla mitään erikoista. Eräs nuori seurakuntalainen oli mukana vaatteiden kierrätyksessä. Lähetystyöhön lahjoitetut vaatteet piti lajitella. Oma taitonsa siinäkin, mutta pitkän päälle työ kysyi enemmän uskollisuutta kuin taitoa. Rättiralli ei jaksanut monia kauan kiinnostaa. Mutta tämä mainittu nuori nainen jaksoi uurastaa ja missä hän onkaan nyt? Intiassa lastenkodin johtajistossa – ollut jo kauan.
Oletko sinä laatinut hengellisen CV:n Suuren Kykyjen Etsijän tarpeita ajatellen? Oletko mitannut oman uskollisuuskertoimesi? Voin tunnustaa, että minulla se on huono. Mutta tätä kristillisen sisällön tuottamista nettiin olen jo puuhannut yli 20 vuotta – siitä olen Herralle kiitollinen.
Laajasti ottaen on kysymys sinunkin kohdallasi persoonallisuudesta ja Jumalan kutsusta, jotka kohtaavat toisensa. Kelpoisuutta Jumalan valtakunnan työhön ei voi saada samalla tavalla kuin ammattitutkintoa. Kirkot saattavat sellaista uskotella ja tarjoavat papin tai diakonin virkaa. Voithan sinä tarjoukseen tarttua, jos se kiinnostaa. Mutta jos puhutaan apostoleista, profeetoista ja paimenista – niihin tarvitaan armoitus (kuten moneen muuhunkin). Tarvitaan Hengen voitelu.
Rohkaisevaa tässä kaikessa on se, että Jumala jakaa lahjojaan, antaa heikoille voimaa, tekee vähässä uskollisista paljon haltijoita. Päätä sinäkin tavoitella taivaallista kutsumusta. Saaatat huomata, että se on odottamassa sinua. Riennä siis ja tule remmiin!
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen.
Jer.18:6, 2.Tim.1:9.
