Nettiä selatessa voi törmätä mitä kummallisimpiin uutisiin. Pääkaupunkiseudulla oli myöhäinen ilta ja hautausmaalla kävijä näki kirkosta kajastavan valoa. Kirkko oli kuitenkin suljettu eikä valoa olisi pitänyt hautausmaalla käyneen mielestä näkyä, joten hän soitti hätäkeskukseen. Virkavalta tuli tarkistamaan tilanteen. He saivat yhteyden suntioon ja pääsivät sisälle kirkkoon. Alttarilla paloi sinne unohtunut yksinäinen kynttilä.
En tiedä, muistinko yksityiskohdat oikein, mutta se mikä tässä herättää huomiota, on pienen kynttilän suuri rooli. Ehkä palokuntaa ei sentään vielä paikalle hälytetty, mutta ei paljon toisinkaan. Ehkä kynttilä olisi palanut turvallisesti loppuun, mutta se sammutettiin varmuuden vuoksi.
Mitä Jeesus sanoikaan pienestä kynttilästä? Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.
Pienikin tuikku karkottaa ympäriltämme pimeyden. Muistan, kuinka olin nuorena miehenä sukuloimassa Suomenlinnassa. Eräs suvun vesa halusi näyttää meille Suomenlinnan rakennelmia ja johdatti meidät maanalaiseen luolastoon. Hänellä ei ollut taskulamppua mukana, joten hän valaisi noita linnoituksen pimeitä kellareita tulitikulla. Kun tikku sammui, olimme säkkipimeässä. Hän olisi ehkä osannut ulos ilman valoakin, mutta me olimme kokonaan oppaamme armoilla. Hän piinasi meitä tovin ja sytytti sitten uuden tikun. Näimme heti, missä suunnassa oviaukko oli. Kun suuntasimme sinne, alkoi luonnonvaloakin jo häämöttää. Mikä helpotus.
Amerikkalainen pastori Rick Warren kertoo myös tapauksesta, jolloin hän oli partioretkellä seikkailemassa luolastossa. Opas järjesti heillekin jännittävän hetken, kun kaikki valot sammuivat. Piinaavan pimeyden jälkeen opas sytytti taskulamppunsa. Rick sai vastaavan opetuksen valon merkityksestä kuin minä Suomenlinnassa. Pienikin valo on suuri asia, kun olemme säkkipimeässä.
Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Jeesus Kristus on maailman valo. Ilman häntä olemme säkkipimeässä. Kun hän saa valaista sydämemme, me vihdoin näemme oman tilamme: olemme pimeässä luolastossa, vankityrmässä josta ei ole ovea ulos. Vai onko sittenkin tie auki aurinkoon? Onhan opas kanssamme – Pyhä Henki. Onhan tulitikut – Jumalan sana.
Mikä helpotus! Pääsemme valoon ja vapauteen. Pääsemme Jumalan aurinkoon, pääsemme päivänvaloon, missä tuuli suhisee, linnut laulavat, pilvet purjehtivat taivaalla. Mikä ilo, mikä nautinto saada hengittää vapaata ilmaa. Mikä raikas tuulahdus sielussakin käy, kun merituuli hyväilee kasvoja.
Mikä ilo syntiselle, että Jeesus on tullut. Hän on elämäni aurinko.
Joh.12:36, Luuk.8:16, Joh.1:9.
