Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon. Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan.
Psalmi 52 ilmentää Jumalan palvelijan uskoa tilanteessa, jossa häntä parjataan. Parjattu ihminen helposti alkaa miettiä, miten puolustautuisi. Luonnollinen ihminen käy vastahyökkäykseen ja selittää oman versionsa tapahtumista ja sitten, kun tunteet kuumenevat, solvaa vastapuolta.
Jumalan ihminen sen sijaan luottaa Herraan. Hänen uskonsa todistaa hänelle, että vielä Jumala ilmestyy ja puolustaa häntä. Vaikka juuri nyt näyttää siltä, että Jumala ei tee mitään, tulee aika, kun hän toteuttaa lupauksensa. Onhan hänen lupauksensa syyttä syytetylle ja kaikille omilleen tämä:
Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko.
Niinpä Hengen antama ohje meille kaikille on tällainen: Säilytä malttisi. Pidä kielesi kurissa. Älä puolusta itseäsi, anna Jumalan puolustaa sinua. Vahvistu uskossasi ja jätä Jumalalle tilaa toimia sinun puolestasi. Hän odottaa, että sinä luotat häneen. Hänen armonsa sinua kohtaan riittää kyllä vaientamaan pahat kielet ja sinä saat luottavaisena rukoilla:
Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan. Herra, sinä olet uskollinen, vaienna heidät!
Kuinka kallisarvoinen koulu onkaan uskon koulu. Kuinka arvokkaan diplomin sieltä saakaan, kun oppii läksynsä! Ylösnousemusvoiman osallisuus voi alkaa uskon kautta tuntua luissa ja ytimissä. Syvä rauha valtaa Herran omien sydämet, runsas kiitos purkautuu heidän suustaan. Heidän päähänsä lasketaan kerran kirkkauden kruunu.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.
1.Piet.1:8-9, Ps.52:10-11, Ps.37:6, Ps.54:7, Room.8:30.
