Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
Aina ei ystävistä ole apua. Toiset pettävät, toiset jättävät, toiset häipyvät muuten vaan. Harvoin kukaan edes päätyy ystäväksi. Tuttavat voivat löytää toisistaan vierastettavia piirteitä ja odotukset eivät kohtaa. Ystävien saaminen on yhtä monimutkaista kuin deittailu. Seurustelukumppanin hakeminen voi olla uuvuttava urakka ja sitten, kun luulee löytäneensä sopivan, hän häipyy maisemasta sanomatta sanaakaan. Sitä kutsutaan termillä ’ghosting’.
Minulla tosin ei ole deittailusta kokemusta juurikaan, ei lähimpään 40 vuoteen. Sivusta seuranneena näitä asioita kommentoin. Otin asian puheeksi oikeastaan vain vaikeudesta löytää uusia uskon ystäviä. Puolison etsiminen on astetta vaikeampaa ja siihen en uskalla ottaa kantaa. Jos etsit seurustelukumppania ja puolisoa, siinä en ala neuvomaan. Mutta ystävien puutteesta voin puhua. Ja siitä, miten kiven alla ovat hyvät esirukoilijat. Onneksi on kuitenkin nettituttavia. Kuten joku totesi ”kaikki tykkäävät, toiset hyvää ja toiset huonoa”.
Toisaalta tässä on se rohkaiseva näkökulma, että jos on pettynyt ystävään, voi lukea Raamattua ja löytää sieltä ihmisiä, jotka eivät petä, vaan ovat uskollisia ja luotettavia. Jos on pettynyt vaikka lapsettomuuteensa, voi keskustella Abrahamin kanssa, joka tutustui tähän ongelmaan hyvin perusteellisesti. Voi saada häneltä vertaistukea ja vahvistusta uskolleen, että vielä se lapsi näkee päivänvalon. Jos on joutunut syyttömästi vainon kohteeksi, voi tarttua Daavidia käsipuolesta ja kuunnella, mitä sanottavaa hänellä on vainotulle. Hän voi kertoa, että Jumala ei voideltunsa asiaa petä, vaan vie valittunsa voittoon, olkoon vihollinen miten väkevä tahansa.
Entä sitten, jos kaikki hylkäävät ja joutuu ristin alla kamppailemaan? Parasta silloin keskustella Jeesuksen kanssa. Hän tietää, miltä tuntuu, kun syytetään, kun ruoskitaan, kun lyödään – ilman syytä. Paavalikin tietää, mitä on väkijoukon raivo, kun jokin uskonnollinen kiihkomielisyys valtaa ihmiset.
Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa.
Älkäämme siis voivotelko, vaan kääntykäämme Jumalan miesten ja naisten puoleen, ottakaamme heiltä opiksi. Rohkaistaan mielemme ja seurataan vanhan liiton pyhiä, profeettoja ja vanhurskaita miehiä ja naisia, seurataan apostoleja ja ennen kaikkea Mestaria itseään. Pyhä Henki avatkoon silmämme ja korvamme näkemään ja kuulemaan, mitä Jumala puhuu ajasta aikaan. Näin emme jää yksin, emme vaikerra hylätyn itkua, emme kipuile orpouttamme. Olemme urheita ja menemme eteenpäin rohkein mielin, varmana uskossamme. Abraham, uskon isä, näyttää meille esimerkkiä:
Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.
5.Moos.31:8, Job 6:15, Room.15:4, Room.4:20-21.
