Saatamme joutua kulkemaan erämaassa väsyttäviä taipaleita. Kaipaamme Jumalan kosketusta, hengen virvoitusta kuin vaeltaja, joka janoissaan hakee lähdettä. Uskomme Herran hyvyyteen, mutta emme mielestämme saa tuntea Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Välillä kokeilemme, josko ihmiset näkisivät sisäisen hätämme ja huomioisivat meitä – ja petymme. Kuljemme elämän tietä eteenpäin raahustaen, väsyksissä ja pää painuksissa.
Psalmi 102 kertoo teemansa heti ensimmäisessä jakeessa: Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. Ja todellakin – tämän psalmin on kirjoittanut joku, joka tietää, missä minä menen. Hän rukoilee: Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
Kannattaa lukea koko psalmi. Jossain keskivaiheilla alkaa toivon kipinä syttyä ja usko Jumalan hyvyyteen palautua.
Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
On ratkaisevaa, että tämä käänne tapahtuu. Jos jäämme epätoivoon, emme jaksa elää uskossa, vaan ennen pitkää palaamme maailmaan. Kuinka tervetullut onkaan tämä uskon ilmaus, kun se vakuuttaa meille: armon aika on ihan ovella! Jumala ilmestyy! Minä saan avun! Uskossa näen jo sen: Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Niin, Jumalan sana on kirjoitettu meidän esivanhemmillemme, meille itsellemme ja tulevalle polvelle. Jumalan sanan täysi vastaanottaminen ja uskon syntyminen ihmisten sydämissä aikaansaa kiitosta. Ahdinkomme päättyy, rauha valtaa sydämen, kun Herran henki luo meidät uudeksi. Me vanhat uskovatkin saamme uudistua, kun pääsemme lähteelle, kun Henki meitä virvoittaa, kun sana koskettaa. Ylistys alkaa pulputa suustamme, kädet nousevat kiitokseen. Olemme jälleen siinä ihanassa olotilassa, jonka Pyhä Henki saa aikaan, kun elävä usko on ottamassa ilon vastaan.
Nyt voimme siirtyä oikeassa mielialassa psalmista 102 seuraavaan psalmiin:
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Sananl.25:25, Ps.102:1, Ps.102:2, Ps.102:14, Ps.102:18, Ps.102:19, Ps.103:1-2.
