Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: – Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen.
Oletko sinä kohdannut maailman ihmisiä, jotka nauravat sinun uskoasi ja pilkkaavat sinun olemustasi? Joskus sen osaavat toiset uskovatkin. Mutta Raamattu ennustaa meille, että saamme kerran herätä todellisuuteen, jossa pilkkaajia ei ole. Entä ihmiset, jotka vihaavat sinua? Missä he ovat? Kerran tulee aika, jolloin he tuntuvat hävinneen kuin tuhka tuuleen. Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin. Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan.
Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa…
Uskonsa tähden sorretun, vihatun ja pilkatun ihmisen on suositeltavaa lukea Raamattua ja sieltä etenkin Jesajan kirjaa. Sieltä avautuu aivan erilainen maailma kuin se, jossa elämme. Huomaamme, että maailmassa on pysyviä arvoja ja katoavia arvoja. Kaikki jumalattomat edustavat katoavia arvoja – ja he itsekin katoavat arvomaailmansa mukana – ja Jumalan ihmiset edustavat pysyviä arvoja ja he itsekin pysyvät ajasta aikaan niin kuin pysyy Jumalan armo ikuisesti.
Tämä asettaa meidät valinnan paikalle. Joudumme huolellisesti valikoimaan elämäntapamme ja sen, mihin kiinnitämme sydämemme. Ihminen voi kiinnittää katseensa ja sydämensä turhuuden turhuuteen tai ikuisiin ja pysyviin aarteisiin. Voimme viettää aikaamme joutavanpäiväisissä riennoissa tai voimme panostaa Jumalan valtakunnan asioihin. Voimme tuhlata rahamme ostamalla itsellemme hyödykkeitä ja palveluksia, jotka viihdyttävät vain hetken. Tai voimme sijoittaa rahamme viisaasti ja tallettaa niitä taivaan pankkiin.
On tärkeää, että elämällä on suunnitelma, joka sisältää terveen uskon mukaista harkintaa, että on jokin vakaa suunta, johon pyrimme. On hyvä, jos jumalisuudesta tulee niin toinen luonto ja tottumus, että emme harhaile sivupoluilla. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Samoin kuin suu maistaa ruuan, hurskas ihminen erottaa jo tottumuksesta, mikä on hyödyllistä ja rakentavaa.
Kun meille kehittyy vakaa ja horjumaton hengellinen elämä, emme välitä niin paljon pilkasta tai vihamiesten vehkeilyistä. Vihan sijasta he saavat meiltä lähinnä sääliä. Emme masennu, emme provosoidu. Jatkamme matkaa rauhallisin mielin, kiittäen Herraa, sillä tunnemme sanan lupaukset.
1.Kor.13:12, Jes.51:7-8, Jes.41.12, Jes.29:19-20, Hepr.5:14.
