Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.
Kun haluamme elää oikein, olla kuuliaisia Jumalan sanalle ja vaeltaa uskon tietä niin kuin kunnolliset ja hurskaat ihmiset tekevät, miten pääsemme siihen? Riittääkö, että omaksumme oikeat näkemykset kaikissa oppiasioissa? Vai onko parempi, että harrastamme hyväntekeväisyyttä, autamme köyhiä, teemme laupeudentyötä ja olemme ystävällisiä kaikille, kuljemme kestohymy huulilla levittämässä uskon ilosanomaa kaikille, joita tapaamme? Tai pitäisikö kouluttautua sananjulistajaksi ja puhua ikuisia totuuksia kaikille sopivaan ja sopimattomaan aikaan?
Jokin valinta siinä tulee eteen, vaikka sitä ei niin itse huomaisikaan. Ehkä suuntaudumme uskossamme oman luonteemme mukaisesti? Tai saammeko oikein näyn, jotta olemme selvillä, mihin suuntaan pitää mennä? Ehkä hengellinen kasvu, josta tässä loppujen lopuksi puhutaan, ei ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Terve usko on sitä, että kaikki elämän osatekijät kehittyvät suotuisasti: ymmärrämme opillisia asioita, teemme laupeudentyötä, harrastamme hyviä ihmissuhteita ja toimimme hyvän moraalin mukaan, osallistumme seurakunnan elämään ja aikuistumme niin että voimme keskittyä omaan kutsumukseemme. Saat lisätä tähän luetteloon tärkeänä pitämiäsi asioita.
Omassa historiassani voin nähdä tietynlaisia puutteita. Ei ole ollut kauhean montaa hengellistä kasvattajaa. Eräs ulkomainen pastori neuvoi hankkimaan itselleen hyviä mentoreita, hyviä roolimalleja sekä yhteistyökumppaneita ja kunnon ystäviä. Mielelläni tekisin neuvon mukaan, mutta tämä neuvo on yhtä arvokas kuin se, jonka annamme yksinäisyydestä kärsivälle ihmiselle – ”hanki ystävä” tai ”hanki puoliso”! Teoriassa kaikki on helppoa, käytännössä vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Uskonelämäni alussa sain pari ystävää seurakunnasta – vanhoja miehiä. Sitten ajan myötä he pääsivät Herran luo ja uusien ja nuorempien ystävien löytäminen osoittautui kinkkiseksi. Onneksi on netti ja nettiystävät. Roolimalleja olen kyllä löytänyt, mutta he ovat kaukaisia enkä heitä tapaa. Suomessa näen aina puutteena seurakuntien ohuen tai jopa kyseenalaisen moraalin, vaikka juuri korkean moraalin esimerkkejä kaivattaisiin. Tarvittaisiin puhdassydämisiä vakaumuksen ihmisiä, joita ei voi hoopottaa mukaan mihinkään käräjöintiin syyttömiä vastaan. Mentoriksi kelpuutettavaa uskovaa en ole näköpiiriini saanut (anteeksi kaikille). Yhteistyökumppanitkin ovat vähissä. Kuka hoitaisi digitaalista jäämistöäni, kun kuolen? En tiedä.
On enempi kuin mielenkiintoista, mitä Tuomarimme lopulta sanoo. Jakaako hän loputtomasti armoa vai saammeko raippoja? Uskossakin voimme edustaa niin monenlaista erilaista elämäntapaa ja käytännössä toteuttaa uskoamme hyvin kirjavasti. On siunaus, kun tietää oman roolinsa ja osaa elää kutsumuksensa mukaan.
Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Ps.16:2, 5.Moos.32:4, (2.Tim.4.2), (Luuk.12:47), Ef.2:10.
