Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni.
Kun Jumala muovaa meitä työpöydällään, se usein sattuu. Saven paras ominaisuus olisi notkeus, mutta meissä ei sellaista luonnostaan ole. Olemme jäykkiä, kovia, helposti murenevia tai sitten olemme liian lötköjä. Muotoa ei saa syntymään tai se heti lässähtää. Sitten se vatkaaminen ja muovaaminen alkaa kyllästyttää. Savi saa jalat alleen ja hyppää pois dreijalta. Se muuttuu kokkareeksi, joka ei enää kelpaa savenvalajan materiaaliksi.
On syytä pysyä käyttökelpoisena, jos haluaa kerran päätyä astiaksi Jumalan käyttöön. Tarvitaan nöyryyttä. Erilaista nöyryytystä joudummekin kokemaan, jos kerran kokkareena ajelehdimme muiden tiellä. ihmiset potkivat meitä niin että alamme kaivata dreijan päälle – savenvalaja ei sentään potki ja lyö.
Tämä kelpoisuus Jumalan käytössä on vaikea asia. Jo etukäteen tiedämme, että onnistuminen Jumalan projekteissa johtaa erilaisiin nöyryytyksiin. Pitää uskaltaa olla potkittavana ja riepoteltavana:
Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Mutta millä hinnalla sellainen saavutus on mahdollinen?
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.
Kuka haluaa olla sylkykuppi? Kuka nauttii julkisesta häväistyksestä? Kuka on masokisti ja tykkää kepityksestä? Monet haluavat säästyä nöyryytyksiltä ja järjestää asiat omin päin ja käyttää joukkovoimaa (seurakuntaa), tilata arvovaltaa (asema kirkossa), varmistaa oikeassa olemisensa (Raamatulla lyöminen), käyttää mammonan voimaa (raha ratkaisee) tai muuta sellaista, mikä kumpuaa esiin maailman alkuvoimista. Mutta mikä on Jumalan ihmisen resepti?
Käyttökelpoisuus on Jumalalle antautumista, ei mikään oman tahdonvoiman suoritus. Se on antautumista, joka ei sanele Jumalalle ehtoja. Ihminen ei pysty siihen, mitä Jumala haluaa. Vanha luonto ei halua kantaa ristiä. Vain Jeesuksen tosi seuraaminen johdattaa meidät ristin tielle. Rististä tulee tällöin se sitko, se lisätekijä, joka mahdollistaa saven muovaamisen. Vain kärsimyksen kautta ihminen puhdistuu Jumalan käyttöön. Mutta palkka on sen mukainen:
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa… te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Ps.20:8, Jer.18:6, Jer.50:4, Jer.50:6, 1.Piet.1: 6,8-9.
