Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Lähimmäisenrakkaus ja huolenpito toisista voi ilmetä monella tavalla. Maanläheiset ihmiset tekevät konkreettisia palveluksia, älyllisesti lahjakkaat tukevat ehkä enemmän henkisiä pyrkimyksiä. Jokainen palvelkoon omien lahjojensa ja kykyjensä mukaan. Mutta jos kerran olemme uskovia, silloin esiin nousevat asiat, jotka tukevat hengellistä elämää. ”Kannustakaamme toisiamme”, sanoo Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Paavali sanoo saman asian hieman eri sanoin: rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon.
Tarvitsemme seurakunnan tukea, jotta jaksamme elää uskossa. Voi kuitenkin olla, että sinä käsität sanan ”seurakunta” aivan eri tavalla kuin minä. Minä sisällytän siihen kaikki uudestisyntyneet uskovat, jotka suinkin ovat ääneni kuuluvilla. En tarkoita mitään ihmisten luomaa organisaatiota, joka kokoontuu jossain huoneistossa tai kirkkotilassa tai rukoushuoneessa jonkin nimen alla. Minun ”seurakunnassani” on rukouslistani perusteella ainakin puolet sellaisia, joita en ole koskaan tavannut muualla kuin netissä.
Ymmärrän niin, että yhteys on olemassa uskovien välillä, koska meillä on sama Jumala, sama Vapahtaja, sama Henki, sama Raamattu. Voimme rukoilla toistemme puolesta, sillä rukous ei ole kiinnitetty mihinkään paikkaan tai aikaan. On erityisen tärkeää harrastaa hengen yhteyttä rukoillen. Rukous on anomista, mutta myös siunaamista. Kun nostamme kätemme rukoukseen veljen tai sisaren puolesta ja lausumme siunauksen sanoja, Pyhä Henki virtaa hänen sydämeensä, ilo valtaa hänet, voima koskettaa, sana puhuttelee. Sellainen voimavaikutus voi olla hetkellistä, mutta se voi myös olla pitkäjänteistä ja vaikuttaa hengellistä kasvua. Kun uskonsisar tai -veli saa vahvistua meidän esirukouksemme vuoksi, se heijastuu takaisin ja kantaa meitä itseämmekin. Kun kaikki osallistuvat esirukoukseen toisten puolesta, kokonaisuus vahvistuu, seurakunta voi hyvin.
Usein se kannustus ja rohkaisu, jota annamme, kumpuaa esiin tästä esirukouksen virrasta. Seurakunnan yhteinen rukous on kuin pohjavesi, joka kastelee hengellisen elämämme puutarhan. Pitäkäämme siis kastelulaitteen hanat auki. Antakaamme Jumalan armon virrata jatkuvan esirukouksen muodossa. Hänen armonsa aurinko paistaa edelleen ja aikaansaa kasvua. Siis:
Pysyköön veljesrakkautenne elävänä.
Ef.6:18, Hepr.10:24, Room.12:8, (vrt.1.Kor.3:6), Hepr.13:1.
