Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.
Harrastin vuosituhannen taitteessa vielä sukutietojen keruuta ja kokosin niistä tietokoneelle CD:n. Vähitellen kuitenkin jätin sukupuut sikseen ja keskityin enemmän tähän hengelliseen työhöni, jonka tavoite on ollut julkaista netissä hyvää kristillistä luettavaa. Kun tyttäreni jokin aika sitten löysi tietoja ’kadonneesta’ sukulaisestani, innostuin uudestaan ottamaan selvää menneistä ajoista. Päädyin lopulta tekemään DNA-testejä.
Luonnollisen ihmisen perimää tutkittaessa pitää muistaa, että uudestisyntymisessä meistä on tehty uusia luomuksia. DNA ei määrittele edes meidän maanpäällistä elämäämme, vielä vähemmän taivaallista. Mutta luonnollinen ja hengellinen elämämme ovat osittain päällekkäisiä ja vaikuttavat toisiinsa.
Jos halutaan tiivistää, kuka olen ja mistä tulen, voidaan hyvin yleisellä tasolla sanoa, että olen sekä isäni että äitini puolelta suomenruotsalainen, joka on vaihtanut kielensä, koska asuu suomalais-ugrilaisten keskellä ja on sekoittunut perimältään näihin. Jäljet siis johtavat sylttytehtaalle eli viikinkeihin. Tämä herättää tietysti hauskoja mielleyhtymiä, mutta se herättää myös ainakin yhden vitsin verran pelkoa, että viikinkien väkivaltaisuus elää sukuperinnössäni.
Viikinkien sukua tai ei, mutta kun tutkin äitini juuria, sain selville että hän polveutuu osittain samasta suvusta kuin nuijamiesten päällikkö Jaakko Ilkka. Jossain vaiheessa eräs myöhempi esi-isä tappoi veljensä ja lähti teille tietymättömille. Se oli toisinto Raamatun Kain ja Abel -murhenäytelmästä. Niin kuin Kain pakeni, niin pakeni tämäkin pohjalainen mies virkavaltaa ja hävisi historian hämärään. Sitten joku suvun jäsen keksi liittyä mormoneihin – ehkä kastattamalla itsensä velisurmaajan puolesta, voisi pelastaa tämän ikuiselta kadotukselta?
Kun olin löytänyt elossa olevan omaisen sille kadonneelle sukulaiselleni, jota alun perin etsin, sain kuulla, että tiesin liikaa ja en saisi olla tekemisissä hänen lastensa kanssa, koska tiettyjä asioita oli tyystin salattu ja olisi parempi että ne salataan jatkossakin. No, kiitos paljon. Asioiden salaaminen – siinäpä kelpo ratkaisu ongelmiin ja menneisyyden haavojen hoitamiseen.
Hyvä lukijani, haluan painokkaasti sanoa, että Jeesus on oikeassa. Totuus tekee vapaaksi. Salaaminen pitää vankina. Salassapito on kuin suljettu ovi. Rikoksia ei saa anteeksi salaamalla niitä. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Niinpä totuus esiin vaan, vaikka se sattuisi kipeästi. Jos suvussa on väkivaltaisuutta, siitä puhuminen on tervehtymisen ensi askel. Jos suvun jäseniä on osallistunut punakaartiin tai natsi-Saksan koneistoon, siitä kertominen auttaa hahmottamaan suvun menneisyyttä paremmin kuin mikään asioiden kaunistelu. Jos sukuun on tullut romaniverta tai muunmaalaista perimää, vaikkapa venäläistä, on hyvä tiedostaa se, hyväksyä se ja lopultakin pitää sitä tosiasiana, jonka kanssa voi olla sinut. Emmehän halua piilottaa omaa itseämme tai katsoa itseämme vääristävästä peilistä. Kun näemme itsemme oikeassa valossa, voimme puhua Jumalallekin rukouksessa aidosti ja rehellisesti. Nyt kun koronavirus kurittaa suomalaisia, voimme pyytää anteeksi paitsi omia myös sukumme ja kansamme syntejä.
Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jer.6:16, Joh.8:32, (2.Kor.5:17), Sananl.28:13, Ef.5:11, 1.Joh.1:9.
