Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, kuinka monikerroksinen oli Daavidin elämä? Hän oli paimenpoika, sotilas, sotapäällikkö, mutta myös rosvojoukon päällikkö, hän oli kuningas, mutta myös hullu ja mielisairas, nykyään sanottaisiin ”kärsi mielenterveysongelmista”, hän oli naistenmies, mutta myös vainottu oman perheensä keskellä, hän oli herkkä runoilija ja muusikko, mutta myös julma sotaherra. Hän oli profeetta ja arkkitehti, Jumalan suunnitelmien toteuttaja. Hän oli monisärmäinen persoona, joka jätti vahvan jäljen tälle planeetalle.
Daavid sai suuren kunnian ja hyvän maineen kaikista puutteistaan huolimatta ja Jeesus, huomattavin maan päällä koskaan elänyt henkilö, sai kunnianimen Daavidin Poika. Epäilemättä Daavid oli suurmies ja Jumalan todistus hänestä oli mairitteleva: ”mieleni mukainen mies”. Daavidin elämä ja persoona voidaan nähdä monessa valossa: historiantutkijan silmin, sosiologin ja teologin silmin – kuva on monitasoinen.
Emme tarvitse akateemista pohjaa tämän timantin pyörittelyyn. Voimme aivan hyvin peilata itseämme ja omaa elämäämme Daavidin persoonan valossa. Voimme oppia häneltä paljon. Kannustan lukemaan Samuelin kirjoja ja Psalmeja ja seuraamaan Daavidin jalanjälkiä, jotta hänen persoonansa tulisi tutuksi. Hänen kohdallaan, kuten koko Raamatun, on syytä arvioida myös, mitä virheitä hän teki. Voimme ottaa oppia niin Raamatun henkilöiden ansioista kuin virheistäkin.
En nyt voi syventyä siihen tarkemmin tässä. Halusin vain sanoa: katso Raamatun henkilöiden monisärmäisyyttä ja monikerroksisuutta ja ota se vastaan myönteisellä asenteella ja jopa ihastellen. Voihan se antaa aihetta myös otsan rypistyksiin ja sellaisen mielen rasitukseen, jossa koemme harmistumista, kun emme ymmärrä, kun kaikki on niin moniselitteistä ja vaikeasti omaksuttavaa. Mutta Jumalan elämä on niin mielenkiintoista, kun se ei ole ollenkaan niin mustavalkoista kuin usein halutaan kuvata. Jumalan ihmisinä olemme alituiseen salaisuuksien äärellä, keskellä selittämätöntä. Siitä löydämme itsemme, oman monisäikeisyytemme, jota emme aina ymmärrä, oman kummallisuutemme, jota voimme yrittää piilottaa ihmisiltä, mutta jonka Jumala tuntee läpikotaisin. Siitä löydämme elämän kaikkine arvoituksineen. Raamatun äärellä tulemme janoisiksi. Raamatun äärellä saamme myös juoda. Jumalan sana tarjoaa elämän monimuotoisuuden tulkintaa, antaa merkitystä selittämättömälle, avaa salaisuuksia, tarjoaa mielekkyyttä, kun sitä ei muuten löydä. Jumala on hiljaa, mutta puhuu kuitenkin. Hänen läsnäolonsa on kaikkialla luomakunnassa ja hänen ajatuksensa kyllästävät Raamatun kerrontaa.
Elämä on suuri lahja! Nautitaan elämän monimuotoisuudesta, joka on niin paljon syvempi juttu kuin pelkkä luonnon monimuotoisuus. Ja odotetaan innolla, mitä Herra on meitä varten varannut, kun hän on luvannut rakentaa meille valmiin kaupungin. Aavistelen, että hänellä on antaa meille rikkauksia, joita emme vielä käsitä edes odottaa.
Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
Jer.33:3, (Ap.t.13:22), Joh.11:25-26.
