Ja hän jatkoi: ”Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.”
Jos aiomme elää kristittyinä, meidän tulee osata säilyttää sydän puhtaana pahoista ajatuksista ja omatunto puhtaana pahoista teoista. Meidän tulee oppia viljelemään hyviä ajatuksia, positiivista ajattelua, uskon henkeä, rakkauden tekoja.
Halusin tänään rohkaista sinua juuri tämän toteamisella: voimme harjaannuttaa itseämme Jeesuksen seuraamiseen, uskon tien vaeltamiseen niin että emme anna pahan saastuttaa itseämme sisältäpäin. Sitä kutsuttiin ennen vanhaan ’kilvoitteluksi’, mutta termit eivät ratkaise – kristittynä eläminen on tärkeää. Sitä opitaan koko ajan, kun eletään uskossa. Opitaan rakastamaan lähimmäisiä, opitaan antamaan anteeksi, opitaan olemaan puhumatta pahaa, opitaan jättämään kaikki vihapuheet sikseen, opitaan välttämään huonoa seuraa, opitaan kaikkea mikä kuuluu opetuslapseuteen.
Sitä opettelua kristityn vaellus on maaliin asti. Opimme myös, että ei pidä tuomita ennen aikojaan. Opimme, että kristitty ei ole valmis ennen kuin hän on saanut nousta ylösnousemuselämään – päästä taivaaseen. Vasta sitten voimme arvioida, mitä hänestä tuli ja millainen hän on. Sitä ennen on jätettävä tilaa armolle ja opittava armahtamaan. On opittava kunnioittamaan toisia ihmisiä, olemaan kiroamatta epäuskoisia, saati uskovia. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.
Tärkeää on oppia säilyttämään sydämemme puhtaana: Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde. Sananl.4:23. Kun olemme rikkoneet, meidän tulee osata mennä Jeesuksen luo ja pyytää anteeksi. Voimme luottaa Jumalan sanan lupaukseen: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos katsomme omaa vaellustamme, saatamme masentua. Emme ole täyttäneet mittaa, emme ylittäneet rimaa. Takaisku takaiskun jälkeen on saanut meidät pettymään. Omat ihanteemme ovat sirpaleina. Mutta jos katsomme Jeesukseen, saamme uutta toivoa, jos tartumme sanan lupauksiin, saamme virvoittua. Ymmärrämme, että Jumalan työ on meissä kesken, mutta menee koko ajan eteenpäin. Emme luota itseemme, luotamme Herraan. Hän on sanonut:
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
2.Kor.6:6-7, Mark.7:20-23, Ef.5:11, 1.Joh.1:9, Joh.14:27.
