Mutta Jeesus vastasi heille: ”Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä”.
Jeesuksen ajan ihmiset kiistelivät Jeesus Nasaretilaisen persoonasta, oliko hän profeetta vai peräti messias. Asiaan voisi tuoda valaistusta jokin messiaanisuuden merkki. Olisi pitänyt osoittaa olevansa messias ja Daavidin poika. Miehitysvalta ja roomalaiset olisi pitänyt kyetä nujertamaan. Nousu Israelin hallitsijaksi olisi ollut kunnollinen ’jytky’. Jeesus ei kuitenkaan edustanut populistista käsitystä messiaasta. Hänen olemuksensa ja kutsumuksensa ymmärtämiseen tarvittiin viisautta, jota hyvin harvalla oli. Sitä viisautta ei voinut merkkejä tehtailemalla jakaa.
Outoja kieliä ei siis ole tarkoitettu merkiksi uskoville vaan niille, jotka eivät usko; profetoiminen sen sijaan ei ole merkkinä epäuskoisille vaan uskoville.
Kielillä puhuminen on siis merkki uskosta osattomille, että heidän tulisi kuunnella. Mielenkiintoista sinänsä, että kielillä puhumisen on tarkoitus saada ihmiset valpastumaan ja höristämään korviaan. Paljon on liikkeellä sellaista opetusta, että kielillä puhuminen oli alun perin puhumista läsnä oleville ulkomaalaisille ja siis siinä puhuttiin elävää kieltä, joka oli joidenkin kuulijoiden äidinkieltä. Näin on saatu veruke, jolla on tehty tyhjäksi kielillä puhumisen lahja, jos kieltä eivät ole voineet kuulijat ymmärtää. Minä taas uskon, että useimmat henkikasteen saaneet puhuvat kuolleita kieliä, ja silläkin, että puhutaan kadonnutta kieltä – minäkin puhun jotain etruskia tai kyreneä – on oma merkityksensä. Emme tiedä sitä, mutta tuonpuoleisessa ei ole kuolleita – ei ihmisiä eikä kieliä. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä. Kielillä puhuminen on annettu rukouskieleksi ja sen avulla kommunikoimme ’ylöspäin’.
Sanotaan, että profetoiminen on merkkinä uskoville. Siis kun profeetta puhuu, uskovien tulisi kuunnella ja höristää korviaan. Profetioita ei yleensä puhuta uskosta osattomille. Tosin on maailmanhistoriaan liittyviä ennustuksia, jotka kuuluvat kaikille, mutta henkilökohtaista profeetallista sanaa puhutaan seurakunnan uskoville jäsenille. Minäkin saatan tuoda esiin profetian – puhun silloin uskoville lukijoilleni. Jotkut ovat hyvin kiinnostuneita tämän blogin profetioista, jopa vähän liikaa. He tuntuvat odottavan, että niitä profetioita syntyy liukuhihnalta kuulijoiden mieliksi – vähän niin kuin korvasyyhyyn. Mutta eihän tämä ole mikään horoskooppeja laativa toimisto. Silti: profeetallista sanaa on varmasti tarjolla…
Minähän olen hyvin positiivinen henkilö enkä halua puhua mitään masentavaa. Joten kiertelen ja kaartelen vaikeita aiheita. Yritän rohkaista ihmisiä uskomaan, että tulevaisuus on täynnä hyviä asioita – kuten onkin. Jokaiselle Kristukseen uskovalle on tarjolla Jumalan hyvyyttä ja armoa sylikaupalla. Kuunnellaan siis, mitä Jumala puhuu. Loppujen lopuksi olisi kuitenkin tärkeämpää omistaa itse kuulevat korvat ja näkevät silmät kuin pyöriä profeettojen ympärillä. Onko meillä herkkyyttä ymmärtää Jumalan viestit ja tajuta taivaan merkit?
Jumala on meille pelastuksen Jumala. Herra, Herra pelastaa kuolemasta. Siioniin minä tuon pelastuksen, Israelille annan kirkkauteni. Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hänen on kirkkaus ja voima.
Neh.9:19, Matt.12:39-40, 1.Kor.14:22, Luuk.20:38, Ps.68:21, Jes.46:13, Ilm.19:1.
