Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että suuret ideat toistuvat Jumalan luomakunnassa erilaisina versioina? Kerubeilla oli erilaiset kasvot: ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot. Luonnontiede sanoo tämän vähän eri sanoin: kädelliset, kissaeläimet, nautaeläimet ja linnut. Mutta ne ovat kuin kantamuotoja, joita sitten varioidaan. Sama tapahtuu ideoiden tasolla ja Raamattu heijastaa erilaisia kehitysasteita uskontoon liittyvissä asioissa: temppeli, kaste, pappeus, avioliitto, sovitus, pelastus…
Voimme nähdä perusmuodon sovituksesta, kun anteeksiantamus astuu voimaan verenvuodatuksen kautta. Jo paratiisissa vuodatettiin eläimen verta, jotta Aadam ja Eeva saisivat jatkaa elämäänsä. Sitten sovitus sai uutta syvyyttä, kun Kain murhasi Aabelin. Eläinuhrin rinnalle tuli ihmisuhri. Nämä kaksi variaatiota elivät rinnakkain, kunnes Kristus paljasti meille, millainen Jumalan suunnittelema sovitus oikeasti oli.
Entä avioliitto? Aabrahamin palvelija nouti Iisakille morsiamen, Raakelin, joka oli koskematon neitsyt. Sitten Daavid, tuleva kuningas, otti vaimokseen Abigailin, Nabalin lesken. Lopulta Jeesus tuli maan päälle etsimään itselleen morsianta. Hän kohtasi oman ’Raakelinsa’ Sykarin kaivolla. Huomaamme näissä tapahtumissa sekä samankaltaisuuksia että eroja.
Näissä rinnastuksissa huomaamme, kuinka Raamatun ilmoitus jostakin uskolle tärkeästä asiasta muuttuu ja kehittyy. Emme näe mitään kiveen hakattua totuutta, vaan näemme Jumalan näkemyksen joka joustaa, joka on täynnä armoa. Siinä on erilaisia särmiä ja se on monivivahteinen. Jos Jumalan laki, joka annettiin Siinain vuorella olikin kirjoitettu kivitauluihin, niin kirkastusvuorella Jeesus otti vastaan Jumalan elävät sanat ja sanottiin: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Mooseksen lain tilalle tuli Kristuksen laki. Pietarin into rakentaa majoja kaipaa tässä yhteydessä rinnalleen lehtimajanjuhlan kuvastoa.
Uusi ilmoitus ei ole vanhan kumoamista, se on vanhan vahvistamista ja samalla uudeksi luomista. Siinä voi olla mukana vanhan kumoamistakin, mutta uutta rakennetaan kuitenkin vanhan päälle. Näin syntyy kasvua, joka muistuttaa vuosirenkaita. Ehkä ortodoksisuudesta tunnettu sipuli on juuri sellaisen symboli? Usko kehittyy kerroksittain vähän kuin maakerrosten sedimentit.
Opimme tämän avulla ymmärtämään Raamattua. Löydämme uuden liiton asioista tuttuja piirteitä, kun vertaamme niitä vanhaan liittoon. Sillä tavalla saamme näkemykseen syvyyttä ja kolmiulotteisuutta. Voisimmeko ymmärtää kasteesta paljon mitään, jos meillä ei olisi kasteen esikuvia, jotka löytyvät Vanhasta testamentista? Sana selittää sanaa. Jeesus vahvisti tällaisen menetelmän Raamatun tutkimisessa sanoessaan:
Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa.
Rohkaiskoon tämä sinua lukemaan paljon Raamattua ja löytämään sieltä – niin kuin muistipelissä – niitä kuvapareja, jotka kasvattavat sinun ’viisautesi varastoa’. Jumala on luvannut antaa viisautta sille, jolta sitä puuttuu.
Joh.5:39, Mark.9:7, Matt.13:52, (Jaak.1:5).
