Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Jos luemme Raamatun tilannekuvauksia niistä puheista, joita kerrotaan pidetyn, huomaamme että juutalaisten keskuudessa tuli tavaksi saarnata tietyllä menetelmällä. Voidaan sanoa, että kyseessä oli katsaus menneen ajan tapahtumiin Israelin kansan historiassa. Tässä katsauksessa mainittiin määrätyt huippukohdat ja vedettiin yhteen suuret linjat. Lyhyt kertomus saattoi kattaa satojen vuosien historian, kuten vaikkapa Stefanoksen pitämässä puheessa, joka on tyyppiesimerkki tästä menettelystä.
Voisinko minä siis muistella elämäni tapahtumia ja erottaa sieltä ne tilanteet, jolloin Jumalan käsi on erityisesti ohjannut minua? Entä sinä? Voisitko sinä koota elämäsi ratkaisevat hetket lyhyeen esitykseen, jossa on tiivistetysti kaikki olennainen ja jossa Jumalan läsnäolo ja voima tulevat esiin, kenties ihmeidenkin muodossa?
Voisiko sinun elämäsi käännekohtia kuvata seuraavilla sanoilla: herätys, kääntymys, parannus, uudestisyntyminen, kaste, Pyhän Hengen kaste, seurakuntaan liittyminen, opetuslapseus, näky, kutsumustietoisuus? Ehkä niistä voisi poimia joitakin ja asetella ne vähän eri järjestykseen? Tai ehkä sinä mieluummin mainitsisit maallisempia asioita: ammattiin valmistuminen, seurustelu, naimisiinmeno, esikoisen syntymä?
Voihan olla, että hengellisten sanojen luettelo kuulostaa vieraalta. Saatat olla kiinnostunut kristillisestä uskosta, Raamatusta ja Jumalasta, mutta et koe voivasi nimetä mitään erityisiä etappeja elämäsi matkalta, jotka liittyisivät uskoon? Ei hätää, Jumalalla on varaa kohdella sinua yksilöllisesti. Saatat olla uskossa, vaikka et oikein lausu sitä samalla tavalla kuin keskivertokristityt. Jos et ole vielä ihan sisällä Jumalan valtakunnassa, saatat olla kuitenkin lähellä sitä. Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
Sain innoituksen puhua tästä, kun luin Aikakirjoista leeviläisten kiitosvirren. Huomasin, että leeviläisillä oli sama pyrkimys kuin minullakin, kun he kirjoittivat kiitoslaulunsa. He halusivat ylistää Herraa kaikista hänen ihmeteoistaan, joita Jumala oli israelilaisten keskuudessa tehnyt. He halusivat nähdä selkeästi Jumalan käden jäljen elämässään ja antaa hänelle kunnian kaikesta. Tämän kuvauksen oli määrä vahvistaa uskoa ja synnyttää sitä muissakin, myös tulevissa polvissa. He asettivat Jumalan kaikessa kirkkaudessaan oman historiansa keskipisteeksi. Tehkäämme mekin niin.
Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan! Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kansoille, jotka eivät häntä tunne. Suuri on Herra, ylistäkää häntä!
1.Aik.16:29, 1.Aik.16:8, (Ap.t.7), Mark.12:34, (1.Aik.16:8-36), 1.Aik.16:23-25.
