Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: ”Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.”
Israelilaiset eivät olleet ilman johtajaa. Heidän johtajansa oli vain hetkellisesti poissa. Mooses oli läsnä, mutta näkymättömissä – vähän kuin Jeesus nyt. On vaikea kiintyä henkilöön, joka vaikuttaa näkymättömänä – tai saada ihmisiä kiintymään ja sitoutumaan Jeesukseen, joka istuu taivaassa valtaistuimella Isän oikealla puolella. Jeesus itse tiedosti tämän ongelman ja sanoi: Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Mutta on myös näitä Aaronin kaltaisia pappeja, jotka sitten alkavat väsätä jotakin näkyvää sille pyhälle paikalle, joka kuuluisi yksin Jumalalle. Jos eivät sentään mitään kultaista vasikkaa, niin jotakin kirkkoa kuitenkin. Jos eivät näe mallia Raamatusta, niin onhan noita esikuvia maailmassa paljon. Aaronkin otti esikuvansa aikansa uskonnoista. Kultainen vasikka oli täyttä lainaa pakanoilta. Niinpä tämän ajan uskonnolliset ihmiset ottavat mallia kaikesta siitä, mitä ovat nähneet esitettävän kristillisen uskon nimissä. Heidän mielikuviensa näyttämöllä on keskeisin paikka varattu ”seurakunnalle”. He keskittyvät organisoimaan seurakuntaa, sillä Jumala ei ilmeisesti osaa toimia ilman ihmisten organisoimaa seurakuntaa. Eikä Jumala ainakaan osaa pitää papistonsa puolia, joten heidät on nostettava eliitiksi kansan yläpuolelle. Koska seurakunta ei pysty toimimaan ilman omaa rakennusta ja palkattuja työntekijöitä, tarvitaan runsaasti rahaa. Nyt viimeistään Aaron ottaa vastaan seurakuntalaistensa korvakorut…
Mutta onhan raamatullinen seurakuntamalli olemassa ja pitäähän meidän kokoontua yhteen? – Kyllä, mutta varokaamme tekemästä mitään jumalaa Jumalan rinnalle. Varokaamme tarkoin, ettemme pystytä mitään epäjumalia, kun pyrimme toteuttamaan Kristuksen näkyä seurakunnasta. Ei Jumala halunnut, että seurakunnasta tehdään jokin Jumalan korvike – siis epäjumala. Jeesus halusi ennen kaikkea, että Jumalan valtakunnan periaatteet toteutuisivat meidän keskellämme. Kirkko ja seurakunta rakentuu siellä, missä eletään uskoa todeksi. Nyt uuden liiton aikaan se on ennen kaikkea sisäistä todellisuutta. Sisäinen todellisuus voi kantaa näkyvää hedelmää, mutta se hedelmä ei koskaan muistuta kultaista vasikkaa.
Tähän hengen hedelmän kantamiseen haluan rohkaista sinua tänään. Näkemään Jumalan valtakunnan todellisuuden ilman rakennuksia, ilman rahaa, ilman hierarkisia rakenteita, sellaisena kuin Jumala tahtoo. Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Rohkaisen sinua näkemään Jeesuksen kansansa keskellä, kun hän Pyhän Henkensä voimalla vaikuttaa. Seurakunnan tulisi olla Kristuksen ruumis, siis orgaaninen yhteisö (ei organisoitu). Meidän tulee itse olla alasimella eikä laittaa sinne kultaharkkoja. Meidän tulee kantaa Kristuksen muotoa, ei minkäänlaisten kuvien sen paremmin kuin ihmistekoisten organisaatioiden. Paavali huokaisi: Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä.
Me voimme sydämestämme rukoilla Emmauksen tien kulkijoiden tavalla: Herra, jää meidän luoksemme! Raamattu todistaa, että tämä rukous on Herran mieleen ja hän on valmis toteuttamaan pyyntömme: Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
Luuk.24:28-29, 2.Moos.32:1, Joh.20:29, Kol.1:27, Gal.4:19, Luuk.24:29.
