Silloin muutkin osastot puhalsivat torviin, rikkoivat ruukut, ottivat vasempaan käteensä soihdun ja oikeaan torven ja huusivat: ”Herran ja Gideonin miekka!”
Gideonin kolmesataa miestä olivat järjestäytyneet midianilaisten leirin ympärille. Gideonin käskystä he nostivat soihtunsa näkyviin ja puhalsivat torviin. He seisoivat paikallaan eivätkä ryntäilleet mihinkään. Tuloksena oli kuitenkin täydellinen voitto:
Kun Gideonin kolmesataa miestä puhalsivat torviinsa, Herra pani midianilaiset käymään ase kädessä toistensa kimppuun. Sotajoukon rippeet pakenivat…
Oletko sinä kokeillut, millainen reaktio syntyy, jos lausut Jumalan sanaa ääneen ja sillä tavalla annat lamppusi valaista maailman yötä? Saatat hämmästyä. Saatat huomata, että vihollisen leirissä säntäillään sinne tänne ja erilaista hälyä syntyy – primitiivireaktioita ja tappeluakin. Sinun ei tarvitse osallistua sotaan enempää, vaan pitää vain todistuksen lamppua palamassa ja mahdollisesti puhaltaa torveen. Torven on tarkoitus herättää nukkuvat.
Tämä sotasuunnitelma voi kuulostaa kovin hataralta ja heiveröiseltä ja kenraali nimeltä ’Epäusko’ voi pyyhkäistä sen pois kartaltaan ja ryhtyä räyhähengeksi sinunkin maastoosi ja aiheuttaa sillä tavalla turhia tappioita. Sinun kannattaa kuitenkin kuunnella Hengen ohjeita: Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!
”Suu kii ja laulakaa mukana!” sanoi kerran musiikinopettajakin. Hiljaa oleminen ei välttämättä tarkoita äänettömyyttä, vaan sitä, että ollaan paikallaan ja katsotaan, mitä Herra tekee.
Tätä toimivaa uskoa, joka vaikutti Gideonissa, on ollut kaikkina aikoina ja on edelleen. Mutta on myös paljon ’uskoa’, joka ei toimi ja on loppujen lopuksi vain huulten höpinää. Tätä voimatonta uskoa viljellään ahkerasti joka puolella. Ei ole pitkä aika, kun kuuntelin sellaista uskonnollista puhetta ja kommentoin sitä vaimolle: ”Olipa pitkästyttävä puhe. Alkoi väkisinkin haukotuttaa. Tuntui kuin olisin ollut jossain koulun jälki-istunnossa…”
Mutta minäkin syyllistyn siihen. Kun puhuu tai kirjoittaa paljon, on väistämätöntä, että välillä tuotos on tyhjää löpinää. Olen pahoillani, jos minä aiheutan sinulle vastaavaa pitkästymistä. Muistan elävästi tilanteen, kun jouduin kuuntelemaan hartauspuheita toisensa jälkeen ja toivoin vaan, että voisin häipyä jonnekin metsään hengittämään raitista ilmaa. Toivoisin tässä blogissa voivani puhua eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä. Jos olet vähänkään unelias hengessäsi, toivon että saan sinut hereille – ainakin joskus.
Sitten näin tämän: taivaan ovi oli auki, ja kuului sama ääni, jonka olin edellisellä kerralla kuullut – kuin olisi torveen puhallettu.
Ei se aina helppoa ole. Onhan se Jumalan armoa, jos niin tapahtuu. Pyhä Henki voi sen saada aikaan. Jumala meitä auttakoon! Siis: Hereille, nyt hereille, jalkeille, Jerusalem!
Joel 2:1, Tuom.7:20, Tuom.7:22, 2.Moos.14:14, Ilm.4:1, Jes.51:17.
