He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.
Uskonoppinut Esra oli juhlamenojen ohjaajana, kun pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset viettivät uudenvuoden juhlaa Vesiportin aukiolla Jerusalemissa. Se tapahtui syyskuun loppupuolella, (vuosi oli jotakin 400 ja risat eKr.) olihan kokoonnuttu juhlimaan uutta vuotta ja suurta sovituspäivää ja lehtimajanjuhlaa. Tämä juhlakokonaisuus on profeetallinen ja toteutuu, kun Jeesus tulee toisen kerran, kun Israel kääntyy, kun ylösnousemus tapahtuu. Juutalaisten kääntymisestä Paavali sanoi: Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! Kääntyminen ei ole kenellekään helppoa, juutalaisille se on kaksinkertaisen vaikeaa. Sakarja kuvaa tätä parannuksenteon kipeyttä: Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.
Näemme Raamatussa joidenkin asioiden toistuvan, kun ensin on esikuvia ja profetioita ja jotakin tulevaa asiaa valotetaan eri puolilta. Joissain asioissa otetaan uusintakierroksia. Israelin seurakunnan uudistuminen on yksi tällainen alati toistuva teema Jumalan sanassa. Niinpä uuden aikakauden syntymistä, uuden luomista ja ylösnousemuksen todellisuutta aivan kuin varovasti raotetaan meille Esran lukiessa Vesiportin aukiolla lain kirjaa. Kerrotaan:
Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.” Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin.
Minulle tapahtui sama, kun luin tätä. Kyyneleet alkoivat valua. En osaa sitä selittää. Mikään ajatuskulku ei ollut sen takana. Eikä se johtunut mistään erityisestä myötätunnosta. Tunteet vain lähtivät liikkeelle kuin kevätjäät. Jumalan henki vaikutti sen. Hän antoi minulle tämän hetken, nämä kyyneleet, sisäisen vaikutuksen, että sydämeni vavahteli tätä lukiessa. Jos sitä voi selittää, niin siinä vain nousi esiin Jumalan sanan merkitys, sen monumentaalinen voima ja samalla sen herkkyys ja kyky ravistella sisäistä maailmaamme. Sain taas muistutuksen siitä, että sana ei ole ainoastaan älyllisen pohdiskelun ja loogisen ymmärtämisen haaste, vaan sana on elämän eliksiiriä koko sielulle – myös tunne-elämälle. Syvä, harras, vakava ja samalla iloinen mieliala valtasi minut – sekoitus kaikkia tunteita ja yleviä ajatuksia. Kuten totesin, tuo kertomus on välähdys tulevasta historian käänteestä, kun koko Israel pelastuu ja meidätkin temmataan mukaan, olimme jo haudassa tai vielä elossa. Odotamme mahtavia asioita. Uskossa voimme jo nähdä niistä välähdyksiä.
Ja kaikki lähtivät aterioimaan, ja he lähettivät maistiaisia ja viettivät suurta ilojuhlaa, sillä he olivat ymmärtäneet sen, mitä heille oli puhuttu.
Mutta oikeastaan myös tämä vaatimaton blogini on tätä samaa: maistiaisia, Jumalan sanan selitystä, surua siitä että olemme niin penseitä, itkua kun elämä koettelee, ilojuhlaa siitä että Jumala puhuu sentään vielä. Siunatkoon Herra sinuakin, että saat itkeä ilosta Jumalan kasvojen edessä ja virkistyä hengessäsi.
Neh.8:10, Neh.8:8, Room.11:15, Sak.12:10, Neh.8:9, Neh.8:12.
