Wolfgang Simson: Beyond Wal-Mart Christianity
Tarantella-sumun yksityiskohta. Tämä kirkas sumu sijaitsee Magellanin pilvessä, joka on Linnunratamme pieni naapurigalaksi. Kuva: ESA Hubble.
(The Starfish Manifesto: ote sivuilta 447-448)
”Löydä tarve ja täytä se” oli sanonta, jota kuulimme paljon siihen aikaan, kun seurakunnan kasvusta puhuivat Robert Schuller ja muutamat muut. Viesti oli yksinkertainen: on olemassa valtava uskonnollinen markkinarako, ja jos ihmisten tarpeet täytetään, he liittyvät seurakuntaan. Jotkut ovat laimeasti protestoineet, että tämähän merkitsee tosiasiassa, että uskonnollisten kuluttajien tarpeista tehdään hengellisen työn ja seurakunnallisen toiminnan ydinasia. Tulokseksi saataisiin voimaton ja markkinoiden muovaama seurakunta evankelioimistyöhön keskittyvän seurakunnan sijasta.
Olen seurannut kristillistä julkaisutoimintaa harjoittavia ja näkynsä valtaamia yrittäjiä, jotka ensin aloittivat sellaisilla teoksilla, jotka ilmensivät heidän näkyään, mutta jotka myöhemmin huomasivat, että ”markkinat” eivät vedä kirjoja, joissa yleisöä pyydetään muuttumaan. Niinpä monet ovat muuttaneet linjaansa ja mukautuneet markkinoiden imuun ja alkaneet myydä, mitä asiakkaat haluavat ostaa, mitä markkinoiden kulloinenkin korvasyyhy kaipaa, yrittäen ehkä siinä sivussa vielä työntää markkinoille oman näkynsä mukaisia kirjoja niiden sekaan, joiden myyviksi muovaillut otsikot eivät voisi vähempää heitä innostaa. Raha liikkuu kristillisen julkaisutoiminnan piirissä lähinnä romaanien, kuvakirjojen, julisteiden ja usko tai älä, mukien ja muun krääsän, myynnissä.
Tavarataloketju Wal-Mart, suosittu alemyyjä, joka oli jossain vaiheessa maailman suurin työnantaja, on laajentanut liikettään valtavasti toimimalla täysin markkinoiden ehdoilla ja on menestynyt siinä paremmin kuin monet muut. Markkinat on se suvereeni voimatekijä, joka määrittelee yrityksen menestyksen. Uskontunnustus kuuluu näin: me myymme, mitä markkinat haluavat, ja me myymme sitä niin halvalla, että voimme myydä entistä enemmän. Samalla tavoin on markkinavetoisuuden idea turmellut seurakuntaa niin, että sitä tuskin tunnistaa enää seurakunnaksi. CAWKI on järjestänyt tyylikoulutusta, muotoilukursseja, nuorisoryhmiä ja ohjelmia, seminaareja ja konferensseja erityisryhmille, kieliryhmille ja muille kohderyhmille. Jos joku myy enemmän (enemmän väkeä ilmaantuu paikalle ja rekisteröityy), silloin hänen uskotaan olevan menestynyt. Isän onnistuminen ei kuitenkaan riipu siitä, montako lasta hänellä on, vaan siitä, kuinka paljon hän on osannut antaa isän rakkautta pojilleen ja tyttärilleen, ja kuinka he vuorostaan pystyvät välittämään tätä perintöä omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Numeroina mitattava menestys merkitsee kaupallisen kristinuskon piirissä sitä, että sadan lapsen isä on parempi kuin isä, jolla on vain kaksi lasta. Mutta totuus on, kuten Bernard Sanders sen ilmaisee: ”Sadan lapsen isä on todennäköisesti moraaliton tyyppi tai pyörittää jotakin lastenkotia”.
Tällaisina aikoina, jolloin todellinen apostolinen järjestys on puuttunut, ja osa seurakunnasta on yrittänyt turvautua maallisen liiketoiminnan myyntitekniikoihin ja PR-toimintaan, tarjoten myytäväksi sellaisia kirjoja kuin ”Toimitusjohtaja Jeesus”, tai muutamien ehdottaessa, että seurakunnan tulisi oppia liiketoiminnan periaatteita ja omaksua jokin ISO 9002 (standardi, joka mittaa tuotannollisen toiminnan tehokkuutta ja laatuvaatimuksia), jonka mukaan arvioitaisiin franchising-seurakunnan toiminnan tehokkuutta, on meidän kyllä pantava piste mokomalle hölynpölylle ja palattava evankelioimistehtäväänsä keskittyneeseen seurakuntaan, ei mihinkään markkinavetoisuuteen enää. Tämä ei tarkoita, ettei meillä voisi olla kohderyhmiä tai ettemme voisi kehittää erityisiä tapoja lähestyä syntyperäisiä ihmisiä tai marginaaliryhmiä. Se tarkoittaa, että meidän tulee vastustaa kiusausta sallia markkinavoimien hallita seurakuntaa. Muussa tapauksessahan me yritämme tehdä Valtakunnan työtä Mammonan periaatteilla ja olisimme taipuvaisia maksimoimaan jäsenmäärän, uhrimäärän, seurakuntien määrän ja vaikutusvaltamme ja olemaan valmiina ottamaan mittaa kenestä tahansa kaupallisilla markkinoilla. Tämä asenne tukahduttaisi kaiken yhteen hiileen puhaltamisen, tuhoaisi dramaattisesti yhteyden pirstoen vain Kristuksen ruumista yhä lisää.
Ajatellen tulevaa sadonkorjuun liikettä, jonka näen olevan tulossa maan päälle, meidän tulee juuria pois markkinavetoinen kristillisyys kokonaan, muuten sallimme erittäin kilpailuhenkisten (ja sen vuoksi hajottavien) henkilöiden nousta keskuudessamme hallitsemattomasti esiin ja luoda pelottavia roolimalleja. Paavali kirjoitti Titukselle: Karta harhaoppista [hajottavaa] ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti (Tit.3:10). Mikään ei ole niin hajottavaa kuin se, että joku haluaa pyörittää omia kristillisiä liiketoimiaan, seurakuntiaan tai hengellisen työn franchising-toimistoja vain siksi, että hänellä on alkukantainen halu vallata markkinaosuuksia. Jos meillä on sellainen tavoite, meidän tulee jättää hengellinen työ ja palata lähtöruutuun. Tässä ei ole varaa erehtyä: Luciferin opetuslapset, siis ne, jotka tietävät, kuinka Jeesuksen seuraajista tehdään kuuluisia ja kuinka heille annetaan ”kaikki maailman loisto” (Luuk.4:6), kuten Saatana kiusasi Jeesustakin aikoinaan, tulevat sinunkin luoksesi ja tekevät sellaisia tarjouksia, että niistä on vaikeaa kieltäytyä. Valmistaudu tähän ja näytä heille kohteliaasti ovea äläkä anna kaupallisuuden hallita tekemisiäsi – vain Jeesuksen.
