Jos ajattelemme sitä informaatiotulvaa, joka meitä ympäröi, saamme ottaa vastaan erilaisia viestejä niin paljon, että joku on laskenut siitä kertyvän keskimäärin 23 sanaa joka sekunti. Meitä pommittavat sanomalehdet, verkkolehdet, sähköpostit, tekstiviestit, puhelin, TV ja radio ja joskus jopa joku pastoriparka, joka yrittää saada sanansa väliin. Kysymys kuuluukin: Kuinka monta sanaa Jumala saa sanotuksi kaiken metelin keskellä?
Jesaja kuvailee meille, kuinka Jumalan sana on niin kuin sade: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.
Jos Jumalan sana on kuin sade, joka saa kylvetyn siemenen kasvamaan, kuinka kuolleita ja auringon paahtamia useimpien ihmisten pellot ovatkaan! Multa on kovettunut kokkareiksi, kun sadetta ei ole kuulunut, ja siemenet ovat päätyneet pikkulintujen syötäviksi. Vaikka sadetta saataisiinkin, ei olisi mitään, mikä lähtisi itämään. Näinhän Jeesus kuvaa kylväjävertauksessa:
Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.
Erilaiset maaperät kuvaavat ihmisten sydämen maaperää ja sen laatua. Sydämen maaperä voi olla hyväkin, mutta jos se ei saa sadetta, siemenet eivät idä. Jos Jumalan sana on se taivaasta tuleva sade, jota kaivataan, kai meidän pitää siis kuunnella sanaa? Kai meidän pitää tehdä kaikkemme, että Jumalan sanalle on tilaa sydämessämme? Eikö meidän tule huolehtia, että siitä informaatiovirrasta, joka meitä kuormittaa, ainakin tuntuva osa on Jumalan sanaa? Paljonko sitä tarvitaan? – Niin paljon, että peltomme alkavat tuottaa satoa.
Rohkaisen siis sinua olemaan sateentekijä tänään. Viljelijät ovat säiden armoilla, mutta me voimme kutsua sateen sydämemme pellolle. Annetaan Jumalan ikuisen ja elävän sanan pisaroida sisäisessä maailmassamme ja kastella kuivat peltomme. Vain sillä tavalla saamme nähdä satoa.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sak.10:1, Jes.55:8-11, Mark.4:4, Ps.68:10.
